Tagged: Stadin Panimo

Maisteluisku Black Dooriin

Kaunis humala kävi syksyn loppumetreillä tarkastamassa vuoden olutravintolaksi valitun Black Doorin Helsingin Iso-Robertinkadulla. Jo ennestään tutussa pubissa on peräti 26 hanaa ja pulloja reippaasti enemmän, mutta silti ei liene liioiteltua sanoa, että valikoimassa on keskitytty määrän sijasta laatuun. Mielenkiintoista olutta nimittäin riittää useamman pitkän ja kostean visiitin tarpeisiin.

Talvioluihin painottuneen kimaran aloitti brittiläisen Summer Winen Barista Espresso Stout, joka varsin viileässä tarjoilulämpötilassaan tuntui todella omituiselta kylmän raikkauden ja tiukan paahteisuuden yhdistelmältä. Alkoholiprosentin jäädessä alle viiteen on paahteisuus aina vähän onttoa sorttia, mutta pieni lämpeäminen paransi tätä olutta selvästi.

Seuraavana oli vuorossa amerikkalaisen Andersson Valleyn Winter Solstice, joka oli aromiensa puolesta niin lähellä perinteistä luumusoppaa kuin olut vaan voi olla. Ei taatusti jokaiseen makuun sopiva olut, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Kokeilemisen arvoinen on myös Stadin Panimon sour ale, joka on saanut nimekseen MIWtFY. Erittäin raikas ja mehukas happamuus peittää alleen korkeahkon alkoholiprosentin. Kokemukset tästä tyylistä ovat aika rajalliset, mutta tämä kasvatti mielenkiintoa happamia oluita kohtaan. Erikoisena havaintona se, että happamuuden ja hiilihappojen yhdistelmä toi vahvasti mieleen halvan mutta kuivan kuohuviinin.

Stadin Panimolta oli hanassa myös uutta Tripeliä. Trappistimeinikiä odottaneelle suulle tämä oli yllättävän kuivaa ja hapanta. Toki myös poksuvan hapokasta. Tuoksussa vahvana pöllähtäneen humalan (centennial?) aromi ei noussut maussa erityisen vahvasti, mutta katkeruutta oli etenkin jälkimaussa. Lämmetessä myös hiukka belgimakeutta. Aika jees, ehkä vähän tasapainoton.

Brewfistin X-RAY Porterin nimen takana on varmasti joku tarina, mutta oman kokemuksen perusteella se voisi hyvinkin liittyä siihen, että tästä oluesta ei mene läpi kuin röntgensäde. Niin tummaa olutta nimittäin ovat menneet Italiassa tekemään. Maku on pehmeä, pitkä ja paahteinen. Itse asiassa paahteisuus tuntui välillä ulottuvan savuisuuteen asti, mutta tähän saattoivat olla osasyyllisenä samassa pöydässä juodut Eichet.

Real alena oli tarjolla muun muassa Thornbridgen Ashford, joka olikin perin maukasta juotavaa. Hyvinkin tummanruskea olut vaahtosikin aika kivasti, tuoksua voisi sanoa raikkaaksi mutta hahmottomaksi. Maku vaikutti aluksi hillityltä sekin, mutta selkiintyi kuivakan karvaaksi, hieman kahviseksi ja pähkinäiseksi. Voisi kuvitella, että jos saataisiin tehtyä äärimmäisen tumma, mutta silti melko mieto suklaa, niin tälle se maistuisi. Aivan loistavaa.

Stadin Panimo American Barley Wine

Suunnitelma on siis tämä: Barley Wine -kaksosista uhrataan heti Alko-käynnin jälkeen toinen, toinen saa vanhentua vuoden tai pari tai niin pitkään kun iso jano yllättää. Katsotaan miten käy…

No, ensimmäinen menee näin: Samean puoleista, tummanoranssia. Aika vähän vaahtoa. Sahti tästä vähän tulee mieleen.

Tuoksussa hieman humalointia, mutta ennen kaikkea terävähköäkin imelyyttä, belgityylistä makeutta.

No hyvä ihme! Onpa maussa laaksoa ja kukkulaa. Ja ärhäkkä loppupudotus katkeranmakeaan sitruksiseen humalointiin. Tiukkaa kamaa.

Joku määrittelemätön maan maku käy suussa heti alussa, painuu pois. Humalointi tulee vahvana, mutta ei kuivana. Jopa marjainen (mustaherukkainen maku), joka ei kuitenkaan ole liian makea. Lopussa tosiaan humala potkii, muttei varsinaisesti kuivaa suuta. Koko matkalta makean puolella. Jälkimaku katkera ja hapanimelä. Ei mitenkään älyttömän hapokasta.

Aika herkkua. Epämääräinen makuvivahde hämää hieman. Ja enemmän tämä on piiskansivallus kuin upottava nahkasohva.

Mutta katsotaan miten toinen puteli kehittyy. Sikäli kun sen malttaa jättää rauhaan…

Stadin Panimo Ultimator

Pienikuplaista vaahtoa sain aikaan kohtuullisen kerroksen, mutta sepä hävisi sitten kuin lumi huhtikuun lopulla. Tuoksu maltainen. Minusta ei erotu suuresti peruslagerista.

Maku on tuhti ja paksu, ensituntumalta aavistuksen pippurinen tai muuten mausteisen polttava. Maltaiden makeus ei juuri tule esiin. Jälkimaku hyvin kuiva, alkoholiakin hieman. Kyllä tämä polte, kuivuus ja katkeruus on kuitenkin humalointia, joka tulee takapotkulla ja vähän jännässä muodossa. Etenkin tuo lievä polte on kiinnostava tuttavuus. Tosin maistellessa ja makuun tottuessa ihan tuohon alkutuntumaan ei pääse. Kun olut hieman lämpenee, maltaan makeus alkaa tulla esiin hieman enemmän, mutta pääosin katkerana tämä pysyy.

Hyvää tämä on, vaikka ei saksalaisen bockin lämpimän maltaista äidinsyliä tarjoakaan. Kesäillan vahvaksi olueksi omiaan. Ultimatorin lämpötila tuntuu vaikuttavan makuun ehkä tavallista enemmän. Eli kylmänä napsuu kuiva humala, vähän lämpimämpänä makea maltaisuus tulee mukaan.

Halpaa ei ole tämä herkku, pikkupullo maksaa Alkossa femman.

Stadin Panimo Lager

Lämpimän päivän kolea ilta. Tuuli, joka ei tunnu lämpimältä eikä kylmältä. Hiljainen raukeasti perjantai-illassa väreilevä Pasila. Välillä suorastaan hiljaista. Vain lokit huutavat.

Olut antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Humalan huomaa, muttei sitä kunnolla maista. Se kiusoittelee.

Tämä voisi olla upea olut, mutta se ei halua päästää sinua niin helpolla.

Tämä jää lyhyeksi, koska juna lähtee.

Stadin Panimo American Pale Ale

Stapan APA kuuluu melkoiseksi sukukokoukseksi paisuneeseen suomalaisten American Pale Ale -oluiden porukkaan (pitäisiköhän näistä tehdä jopa sokkovertailu?). Vaahto on ohut ja häviää nopeasti. Olut on punertavaa ja tuoksuu hedelmäisen humalaiselta.

Maistuu suomalaiselta markettivahvuiselta apalta. Eli ihan hyvältä. Humala ehkä hieman hillitympi ja maku aavistuksen vankempi ja tasapainoisempi kuin Keisarin 66:ssa. Minulle tämä maistuu siksi hieman paremmin, jollekin toiselle varmaan vähän huonommin aivan samasta syystä. Siis Lasselle.

No joo, en vannoisi erottavani tätä ja 66:tta sokkotestissä. Ja kun Stapan APA (on se vaan hauska kirjoittaa!) on litrahinnaltaan noin tuplasti kalliimpaa kuin 66, niin valinta lienee useimmiten jälkimmäinen. Vaikka siis ihan kelpo oluttahan Stapan APA (mahtava kirjoitusasu!) ehdottomasti on.