Tagged: saison

Dupont Biolégère ja Lervig Johnny Low

Äpäkkä humalointi kaipaa usein vastapainokseen tukevaa määrää alkoholia. Siitä huolimatta vähälläkin alkoholilla voi tehdä ihan juotavia humalapommeja. Aiemmin blogissa käytiin läpi tässä sarjassa painivat tanskalaisen Stronzon Hop Lunch sekä skotlantilaisen Brewdogin How to Disappear Completely ja Nanny State. Nyt tätä joukkoa täydennetään belgialaisella ja norjalaisella tuttavuudella.

Dupontin Biolégère on mukavasti humaloitu saison, jonka alkoholiprosentti on 3,5 eli melko korkea tähän joukkoon. Tosin pullo on vain 2,5 desilitraa, joten pullollisessa on karkeasti saman verran alkoholia kuin suuremmassa pullossa 2,5-prosenttista. Saisonin vaahto on hohtavan valkoinen ja tuoksu happaman yrttinen, hieman kuin pilsissä. Maku tuo mieleen Duvelin tai ehkä jonkun witbierin, tosin huomattavasti kevyempänä versiona.

Lervigin Johnny Low on vahvasti jenkkihumalainen ja siten samaa maata tuon aiemman kolmikon kanssa. Tosin Brewdogin oluista tätä lähimpänä on ehkä Dead Pony Club. Johnny Low on kuitenkinomissa kirjoissani tämän tyylilajin uusi ykkönen: humalointi on greippien ja havupuiden siivittämänä todella monipuolinen sortumatta kuitenkaan Hop Lunchin paksuun tunkkaisuuteen.

Koska saamme suomalaisen yrittäjän tähän sarjaan?

Mainokset

Beer Hunter’s Mufloni Saison de Randonneur

Etteikö Porista tulisi mitään hyvää! No okei, ei paljon. Humalaveijarin suun kuitenkin kääntää messingille Beer Hunter’sin oluiden rynnäkkö Alkoon ja ruokakauppoihin. Kaikki maistamani – ehkä Aamupalastoutia lukuunottamatta ovat olleet mainioita. Siksipä onkin vaikea sanoa, onko tämä saison jopa paras. Todella hyvää se ainakin on, näin spoilerina se mainittakoon.

Lokakuun ensimmäinen sunnuntai pörhistyi iltapäiväksi yllättävänkin lämpimäksi. Minipiknikin juomaksi saison sopikin kohtuullisesti, vaikka vielä paremmin toki kunnon helteelle. Retkimukissa vaahtoa kuohahti reippaasti ja vaalea kerros juoman pinnalla hetken viipyilikin. Tuoksu oli happaman belgihumalainen.

Suussa saison on hapanta ja katkeraa. Melko lyhyt, todella raikas maku. Jälkimaussa heikko katkeruus ja kirvellys kielessä. Suora ja yllättävän tiukka ruokakauppavahvuiseksi.

Melko mahtavaa kamaa.

SOPP 2013, Lahti

Kävimme viime viikon perjantaina katsastamassa Lahden satamassa järjestetyn Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuman tarjontaa. Olutkuvauksia löytyy kuvateksteistä. Bryggerin Summer Ale jäi kuitenkin kuvaamatta, tai oikeastaan kyllä sekin kuvattiin, mutta koska ei ole varmuutta siitä, missä kuvassa sitä on, niin tässä arvio siitä:

Tuoksu jännittävän basilikainen. Maussa humala hallitsee. Tämäntyylinen olut toimisi hyvin miedommallakin alkoholiprosentilla, mutta Bryggeri on päätynyt maitokauppaskaalan ylärajoille, 4,6 prosenttiin. Mutta kelpo kesäolut kuitenkin. (LL)

Urthel Saisonnière

Vaahtoa tulee ja paljon. Pienikuplaista, tiivistä, pitkään säilyvää. Saisonnière on auringonkeltaista, aavistuksen sameaa, kuplivaa. Tuoksu mieto, makeahko, hedelmäinen. Vähän banaania ehkä ja hiivaa.

Huh, kuivaa. Katkeran hapanta, pistävääkin. Näin ensituntuma, kun kulauttaa kunnolla. Muuta ei paljon erotu, taustalla jotain pehmeää. Vähän varovaisemmin maistaessa hapot tulevat kielellä esiin ja tuntuma tasoittuu. Katkeruutta on paljon, melkein kitkeryyttä. Sitten muistan Urthelin nettisivun ohjeistuksen: Puolet lasiin, loppuja pyöritellään pullossa ja kaadetaan sitten mukaan. No, olutta on liru enää, mutta ravistelen sitä ja kaadan joukkoon.

Pehmenee! Suussa olut on jämäkkää, vastuksen antavaa. Sitrusta nousee nyt selvemmin, ja juuri ennen maun taittumista hyvin katkeraksi jälkimauksi ehkä pientä makeuttakin. Eipä ole pahaa tämäkään. Belgialaisessa marketissa myytiin myös pahviin kääräistyjä nelipakkauksia. Semmoinen kylmälaukkuun, juustoa ja leipää kaveriksi ja pussikaljalle.

Saisoneista tämä oli ensimmäinen siivu, joten en osaa sanoa miten hyvin tai huonosti lajityyppiään edustaa. Raikasta, joskin aavistuksen raakaluontoista kelpo olutta.