Tagged: Mikkeller

Mikkeller Green Gold

Vihreä kulta. Mitäpä muuta se kaltaiselleni hopheadille olisikaan kuin humalaa.

Väri on tumman punertava, hieman samea. Tuoksu on makea, lähes banaanimaisen imelä. Samalla siinä on kuitenkin mukana myös mukavan raikasta hedelmäisyyttä ja vähemmän mukavaa eltaantunutta hajua. Paksun vaahdon alta suuhun vyöryy varsin tiukat ibut, jotka jäävät kiristämään suuta pitkäksi aikaa. Ei siis niinkään jälkimakua vaan jälkituntua.

Vähitellen, kun humalan hampaat tylsyvät, nousee esiin muutakin trooppisia hedelmiä ja täyteläistä toffeeta. Todella hieno, todella humalainen olut.

Mikkeller Single Hopit Saaz ja Cluster

Brewdogilta tulee kerran vuodessa humalalajikkeiden vertailuun soveltuva IPA is Dead -setti, mutta Mikkeller on vetänyt tämänkin vähän pidemmälle. Kahdessa Single Hop -sarjassa vertaillaan humalalajikkeita hieman eri tavoin: 20 oluen sarjassa kaikissa on sama määrä humalaa, mikä on johtanut hyvin erilaisiin katkeromääriin. 15 oluen sarjassa on puolestaan käytetty humalaa aina sen verran, että lopputuotteessa päästään rapsakkaan 100 IBU:n lukemaan.

Nämä kaksi kuuluvat ensimmäiseen joukkoon, eli humalaa on laitettu identtiset määrät, minkä seurauksena Saaz-humaloinnilla on päädytty 30 ibuun ja Clusterilla 66 ibuun. Ulkoisesti oluissa ei juurikaan ole eroa. Tuoksukin on yllättävän samankaltainen, liekö hiivan aiheuttama hedelmäkarkkisuus, joka dominoi molemmissa.

Makunsa puolesta Saaz on tuttua pilsmäistä menoa. Tätä testiä kiinnostavampaa olisikin ollut maistaa tätä täysin sokkona: olisiko alen tunnistanut (India pale) aleksi vai olisiko tuttu Saaz viekoitellut veikkaamaan, että kyseessä on joku imperial pilsner -viritys.

Amerikkalaisessa Clusterissa tuntuu enemmän katkeruus kuin aromikkuus. Nykyään jenkkihumaloissa jyräävän greippisyyden sijasta tämä on huomattavasti hienovaraisempi, lähestulkoon kukkainen.

Hardcoret vastakkain

Nyt katsotaan, onko Mikkelleristä parantamaan Brewdogin jo täydellisyyttä hipovaa Hardcore IPA:a! Tuunaaminen on tehty panimojen yhteistyönä siten, että Hardcore IPA:a on sekoitettu Mikkellerin I Beat Youn kanssa, minkä jälkeen hybridi-IPA on vielä kuivahumaloitu.

Perinteinen Hardcore IPA on kaksikosta tummempi ja tunkkaisempi. Jenkkihumaloinnin paksun verhon takaa löytyy hunajaa, polttamatonta tupakkaa ja pikkusikaria. Alkoholi puskee paikoin läpi.

Trendikkäiden panimoiden rakkauslapsi I Hardcore You on selvästi parempi. Se on punertavampi ja sen maussa on enemmän hedelmää ja raikasta humalaa. Jos Hardcore IPA:sta tuli mieleen tupakka, tulee tästä mieleen appelsiinitoffee.

Vanha sanonta varoittaa useasta kokista, mutta tämän testin perusteella Mikkellerin panijat onnistuivat parantamaan jo erinomaista soppaa.

Jouluoluiden kunniataulu – Katso myös järkyttävä video!

No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!

Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.

Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):

1. Plevnan Siperia 9 +

2. Alesmith Yulesmith 9

3. Great Divide Hibernation Ale 9 –

4. Aecht Schlenkerla Eiche & Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas & Samuel Adams Winter Lager 8 1/2

7. Anchor Brekle’s Brown Ale 8

8. Ridgeway Criminally Bad Elf & Lervig Winter Ale 8 –

10. Kulmbacher Eisbock 7

Lassen kolmen kärki

1. Siperia

2. Hoppy Lovin’ Christmas

3. Hibernation Ale

Sammelin kolmen kärki

1. Yulesmith

2. Siperia

3. Eiche

Raadin näkemys

1. Hoppy Lovin’ Christmas 8 1/2

2. Yulesmith 8 +

3. Siperia 8

4. Kasteel Winter (Ei testattu sokkona, pisteetkin epäselvät!)

5. Lervig Winter Ale 7 1/2

6. Hibernation Ale 7 1/2

7. Samuel Adams Winter Lager & Jossain sanottiin APA (Kauniin humalan oma juoma, joka ujutettiin sokkotestiin mukaan) 7

9. Gouden Carolus Christmas 6 1/2

Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas

Näppärää punertavaa, vähän sameaa IPAa, johon pamahtaa melkoinen nopeasti putoava vaahto. Kukkaisan imelä mangoinen humalantuoksu, joka taipuu melkein epämiellyttäväksi hedelmäesanssiksi.

Alkuun suussakin makeaa, katkeroituu sitten. Humalan aromit aika lailla samat kuin tuoksussa, huomattavasti hintelämpinä vain. Happoja paljolti. Jälkimaussa kitkeryyttä ja vetisyyttäkin.

Keskitasoinen, aika suoraviivainen IPA. Olisiko yrityksenä belgialehybridi, kun happoja on paljon ja meininki muutenkin siihen suuntaan? No, ei paha, ei ihmeellinen. Ei hintansa väärtti.

(Mutta pärjäsi kyllä hyvin Kauniin humalan sokkotestissä, josta juttua ja toivon mukaan myös videota myöhemmin!)

Mikkeller Kiin Kiin

Mikkellerin tuotteliaisuudesta olen kirjoittanut ennenkin. Kuten myös siitä, että joukkoon mahtuu paitsi tyyliltään myös tasoltaan monenlaista litkua. Tällä kertaa kohdalle sattui vähän vaatimattomampi tapaus: sitruunaolut Kiin Kiin.

Värin ja tuoksun perusteella on vaikea arvata, että kyseessä pitäisi olla tavallista sitruksisempi viljatuote. Ainakin sokkotestissä olisi mennyt minulta täysin ohi. Maku on raikas ja hiilihappoinen, sitruunakin on tyylikkäästi taka-alalla.

Ihan kiva ruokajuoma jollekin texmex-sapuskalle, mutta niin on toisaalta joku Coronakin.

Mikkeller Årh Hvad?

Tiesittekö, että Mikkeller ei oikeastaan ole panimo, sillä se ei omista oluen tekemiseen tarvittavia tiloja tai välineitä? Esimerkiksi Wikipediassa se määritellään aavepanimoksi. Omien tilojen sijaan Mikkeller lainaa/vuokraa muiden panimoiden tiloja ja laitteita. Yleisimmin heidän käytössään on belgialaisen De Proefbrouwerij’n laitteista. Siellä on tämäkin ”tai siis mitä” -olut syntynyt.

Olut on sameaa, lähes mahonkisen punaruskeaa. Vaahto jää ohueksi, mutta on sitäkin tihempi ja viipyilevämpi. Tuoksu on belgimäisen imelä, onpa siinä vähän gueuzemaista happamuuttakin. Maku on todella kaunis. Happamuus, hedelmäisyys, maltaisuus ja hiilihappoisuus hienossa tasapainossa. Hunajamelonisessa makeudessaan sopii hyvin tuhdin tai tulisenkin aterian jälkiruuaksi.