Tagged: Mikkeller

Mikkeller Green Gold

Vihreä kulta. Mitäpä muuta se kaltaiselleni hopheadille olisikaan kuin humalaa.

Väri on tumman punertava, hieman samea. Tuoksu on makea, lähes banaanimaisen imelä. Samalla siinä on kuitenkin mukana myös mukavan raikasta hedelmäisyyttä ja vähemmän mukavaa eltaantunutta hajua. Paksun vaahdon alta suuhun vyöryy varsin tiukat ibut, jotka jäävät kiristämään suuta pitkäksi aikaa. Ei siis niinkään jälkimakua vaan jälkituntua.

Vähitellen, kun humalan hampaat tylsyvät, nousee esiin muutakin trooppisia hedelmiä ja täyteläistä toffeeta. Todella hieno, todella humalainen olut.

Mikkeller Single Hopit Saaz ja Cluster

Brewdogilta tulee kerran vuodessa humalalajikkeiden vertailuun soveltuva IPA is Dead -setti, mutta Mikkeller on vetänyt tämänkin vähän pidemmälle. Kahdessa Single Hop -sarjassa vertaillaan humalalajikkeita hieman eri tavoin: 20 oluen sarjassa kaikissa on sama määrä humalaa, mikä on johtanut hyvin erilaisiin katkeromääriin. 15 oluen sarjassa on puolestaan käytetty humalaa aina sen verran, että lopputuotteessa päästään rapsakkaan 100 IBU:n lukemaan.

Nämä kaksi kuuluvat ensimmäiseen joukkoon, eli humalaa on laitettu identtiset määrät, minkä seurauksena Saaz-humaloinnilla on päädytty 30 ibuun ja Clusterilla 66 ibuun. Ulkoisesti oluissa ei juurikaan ole eroa. Tuoksukin on yllättävän samankaltainen, liekö hiivan aiheuttama hedelmäkarkkisuus, joka dominoi molemmissa.

Makunsa puolesta Saaz on tuttua pilsmäistä menoa. Tätä testiä kiinnostavampaa olisikin ollut maistaa tätä täysin sokkona: olisiko alen tunnistanut (India pale) aleksi vai olisiko tuttu Saaz viekoitellut veikkaamaan, että kyseessä on joku imperial pilsner -viritys.

Amerikkalaisessa Clusterissa tuntuu enemmän katkeruus kuin aromikkuus. Nykyään jenkkihumaloissa jyräävän greippisyyden sijasta tämä on huomattavasti hienovaraisempi, lähestulkoon kukkainen.

Hardcoret vastakkain

Nyt katsotaan, onko Mikkelleristä parantamaan Brewdogin jo täydellisyyttä hipovaa Hardcore IPA:a! Tuunaaminen on tehty panimojen yhteistyönä siten, että Hardcore IPA:a on sekoitettu Mikkellerin I Beat Youn kanssa, minkä jälkeen hybridi-IPA on vielä kuivahumaloitu.

Perinteinen Hardcore IPA on kaksikosta tummempi ja tunkkaisempi. Jenkkihumaloinnin paksun verhon takaa löytyy hunajaa, polttamatonta tupakkaa ja pikkusikaria. Alkoholi puskee paikoin läpi.

Trendikkäiden panimoiden rakkauslapsi I Hardcore You on selvästi parempi. Se on punertavampi ja sen maussa on enemmän hedelmää ja raikasta humalaa. Jos Hardcore IPA:sta tuli mieleen tupakka, tulee tästä mieleen appelsiinitoffee.

Vanha sanonta varoittaa useasta kokista, mutta tämän testin perusteella Mikkellerin panijat onnistuivat parantamaan jo erinomaista soppaa.

Jouluoluiden kunniataulu – Katso myös järkyttävä video!

No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!

Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.

Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):

1. Plevnan Siperia 9 +

2. Alesmith Yulesmith 9

3. Great Divide Hibernation Ale 9 –

4. Aecht Schlenkerla Eiche & Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas & Samuel Adams Winter Lager 8 1/2

7. Anchor Brekle’s Brown Ale 8

8. Ridgeway Criminally Bad Elf & Lervig Winter Ale 8 –

10. Kulmbacher Eisbock 7

Lassen kolmen kärki

1. Siperia

2. Hoppy Lovin’ Christmas

3. Hibernation Ale

Sammelin kolmen kärki

1. Yulesmith

2. Siperia

3. Eiche

Raadin näkemys

1. Hoppy Lovin’ Christmas 8 1/2

2. Yulesmith 8 +

3. Siperia 8

4. Kasteel Winter (Ei testattu sokkona, pisteetkin epäselvät!)

5. Lervig Winter Ale 7 1/2

6. Hibernation Ale 7 1/2

7. Samuel Adams Winter Lager & Jossain sanottiin APA (Kauniin humalan oma juoma, joka ujutettiin sokkotestiin mukaan) 7

9. Gouden Carolus Christmas 6 1/2

Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas

Näppärää punertavaa, vähän sameaa IPAa, johon pamahtaa melkoinen nopeasti putoava vaahto. Kukkaisan imelä mangoinen humalantuoksu, joka taipuu melkein epämiellyttäväksi hedelmäesanssiksi.

Alkuun suussakin makeaa, katkeroituu sitten. Humalan aromit aika lailla samat kuin tuoksussa, huomattavasti hintelämpinä vain. Happoja paljolti. Jälkimaussa kitkeryyttä ja vetisyyttäkin.

Keskitasoinen, aika suoraviivainen IPA. Olisiko yrityksenä belgialehybridi, kun happoja on paljon ja meininki muutenkin siihen suuntaan? No, ei paha, ei ihmeellinen. Ei hintansa väärtti.

(Mutta pärjäsi kyllä hyvin Kauniin humalan sokkotestissä, josta juttua ja toivon mukaan myös videota myöhemmin!)

Mikkeller Kiin Kiin

Mikkellerin tuotteliaisuudesta olen kirjoittanut ennenkin. Kuten myös siitä, että joukkoon mahtuu paitsi tyyliltään myös tasoltaan monenlaista litkua. Tällä kertaa kohdalle sattui vähän vaatimattomampi tapaus: sitruunaolut Kiin Kiin.

Värin ja tuoksun perusteella on vaikea arvata, että kyseessä pitäisi olla tavallista sitruksisempi viljatuote. Ainakin sokkotestissä olisi mennyt minulta täysin ohi. Maku on raikas ja hiilihappoinen, sitruunakin on tyylikkäästi taka-alalla.

Ihan kiva ruokajuoma jollekin texmex-sapuskalle, mutta niin on toisaalta joku Coronakin.

Mikkeller Årh Hvad?

Tiesittekö, että Mikkeller ei oikeastaan ole panimo, sillä se ei omista oluen tekemiseen tarvittavia tiloja tai välineitä? Esimerkiksi Wikipediassa se määritellään aavepanimoksi. Omien tilojen sijaan Mikkeller lainaa/vuokraa muiden panimoiden tiloja ja laitteita. Yleisimmin heidän käytössään on belgialaisen De Proefbrouwerij’n laitteista. Siellä on tämäkin ”tai siis mitä” -olut syntynyt.

Olut on sameaa, lähes mahonkisen punaruskeaa. Vaahto jää ohueksi, mutta on sitäkin tihempi ja viipyilevämpi. Tuoksu on belgimäisen imelä, onpa siinä vähän gueuzemaista happamuuttakin. Maku on todella kaunis. Happamuus, hedelmäisyys, maltaisuus ja hiilihappoisuus hienossa tasapainossa. Hunajamelonisessa makeudessaan sopii hyvin tuhdin tai tulisenkin aterian jälkiruuaksi.

Mikkeller 20

Taas on muistiinpanojärjestelmä pettänyt. Maistoin nimittäin taannoin Mikkellerin 19-olutta ja olisi ollut tässä yhteydessä kiva peilata sitä tähän. Mutta eipä löydy enää mistään tietoa siitä, miltä 19 maistui. Mennään siis pelkän 20:n varassa.

Tuoksu on hyvin raikas. Maussa humalat jyräävät nopeasti maltaisen ja makeahkon rungon jättäen suuhun hedelmäisen ja hieman happamankin fiiliksen. Vähitellen tämä upea olut paljastaa monipuolisen sielunsa, josta löytyy muun muassa salmiakkia sekä greippiä siemenineen. Jälleen yksi upea olut tanskalaisilta!

Pils-klassikko nimeltään Urquell ja sen modernit haastajat

Pilsner ei tarkoita ykkösolutta, vaikka se Suomessa usein niin mielletäänkin. Pilsner on Pilsenin kaupungista vuonna 1842 alkunsa saanut tuntuvasti (usein Saazilla) humaloitu pintahiivaolut. Alkuperäinen ja monelle se tutuin esimerkki tästä tyylistä on juurikin se alkuperäinen pilsner eli Urquell.

Viime vuosina tunnetuimpien kansainvälisten pienpanimoiden joukkoon itsensä ujuttaneet Brewdog ja Mikkeller ovat tehneet omat versionsa tästä nykyaikaisen panemisen klassikosta. Skotlantilaisen Brewdogin ”böömiläistä pilsneriä” kutsutaan nimellä Fake Lager ja tanskalaisen Mikkellerin vastaavaa nimellä Czechet Pilsner. Molempia voi hyvällä tuurilla löytää kotimaisesta marketista.

Kaadoin näitä kahta laseihin legendaarisen Urquellin molemmin puolin ja katsoin, kuka kukin on.

Ulkonäkönsä puolesta yksikään ei erityisemmin erotu joukosta, ehkä Fake Lager on hieman tummempaa ja vähemmän vaahtoavaa. Samainen skotti erottuu myös tuoksunsa puolesta, sillä siinä on joukossa häivähdys makeutta, kun taas Urquell kirpeän humalainen ja Czechet Pilsner samansuuntainen mutta selvästi miedompi.

Maun puolesta Urquell on ykkönen. Se on raikas ja perinteinen pilsner. Hyvällä tapaa ohut, kliininen, maukas ja huoleton, eli juuri sitä mitä olen tottunut pilssiltä odottamaan. Mikkellerin Czechet on rinnalla maistettuna hyvin samankaltainen, mutta selvästi miedompi tapaus. Fake Lager on sen sijaan mennyt imitointiyrityksessään pahasti metsään: ihan hyvää olutta, mutta täyteläisempi ja maltaisempi kuin alkuperäinen pilsner.

Mikkeller P1

Kirjoitin tässä blogissa viime keväänä, että pilsnerit ovat vähän kuin hotellit: ”Hotelleista puuttuu aina aidon elämän tuntu, koska kukaan ei viivy niissä muutamaa yötä pidempää. Samaa pinnallisuutta on myös pilsnerissä.”

Olen yhä samaa mieltä, mutta nyt olen löytänyt myös poikkeuksen joka vahvistaa säännön. Se on Mikkellerin P1.

Se on olkimaisen vaalea, kuten pilssit tapaavat olla, mutta siinä on häivähdys jostain poikkeuksellisesta kielivää punerrusta. Tuoksu on hyvin mieto, eikä se anna viitteitä mausta. Mausta sen sijaan löytyy paljon hyvää. Pilssille tyypillisen yrttisen humaloinnin rinnalla on amerikkalaisista humalista tuttua sitrusta ja mäntyä.

Erittäin hyvä ja erilainen pils. Mikä olisi hotellimaailman vastine tälle?

Mikkeller Jackie Brown

No huhhuh! Vaahtoa tulee ja se myös jää vaaleanruskeiksi tuntureiksi kahvinmustan juoman päälle. Pitsiäkin! Tuoksussa humalaa ja makeaa tummaa mallasta.

Runsas, pehmeähkö, melkoisella humalalla särmitetty ja hedelmöitetty herkku, jossa lopussa pientä alkoholin lämpöäkin. Pientä natinaa siitä, että vielä rotevampikin saisi tämä leidi olla ja etenkin jälkimaussa on pientä vetisyyttä.

Vähän jymäkämpänä tämä olisi suurin piirtein ideaaliolutta. Siis minulle. Nykyisellään vain erittäin hyvää olutta.

Helsingin Arkadian Alkoon tätä on tilattu 840 pullon satsi. Hinta on räyhäkkäät 5,70 euroa, mutta jos rahatilanne antaa myöten ja vahvasti humaloitu ruskea ale kiinnostaa, niin suosittelen testaamaan.

Mikkeller Beer Hop Breakfast

Aamupalaksi en tohtinut lähteä tätä stouttia juomaan, mutta päivän ensimmäisenä oluena sentään. Koska pullo on iso ja olut tyylinsä puolesta rauhalliseen nautiskeluun soveltuva, avaan pullon hyvin kylmänä, liiankin kylmänä.

Vaahto on herkullisen tummaa ja tiheää. Juoman kylmyyden vuoksi tuoksusta ei irtoa aluksi juuri mitään. Suussa ensimmäisenä tuntuvat vahvat hiilihapot ja niiden perässä tulee vahvalle stoutille tyypillinen kahvimaisuus. Tässä vaiheessa neste on kurkussa matkalla alas, mutta makujuhlat vasta aluillaan.

Kahvi ja voimakas humalointi tanssivat keskenään tasavahvoina muodostaen todella pitkän ja viihdyttävän jälkimaun. Tämä olut tarjoaa juomarille suuren ja pitkän nautinnon.