Tagged: maustettu olut

Pyynikin Käsityöläispanimo Jouluolut

No niin, löytyipä kaupasta sopivasti ennen joulua myös Pyynikin oluita. Ajankohdan vuoksi eniten kiinnostaa tietenkin tämä erittäin nastalla etiketillä varustettu Jouluolut.

Näkö on odotettua, hyvin tummanruskeaa, juuri juuri läpinäkyvää. Mutta tuoksu sitten muuta: imakkaa glögimeininkiä. Neilikkaa ja kanelia, luulisin, jotenkin ehkä katajanmarjaista meininkiä myös.

Maku yllättää myös, kun on hapan ja melko kuiva. Humalaa käy, ei ihan älyttömän rajuna, sitten hapanta marjaisuutta ja lopuksi ehkä ihan tosikuivaa suklaisuutta jälkimaussa pikkuripe. Jättää suun laksuvan kuivaksi.

Tampereen tyypeillä on hauskasti poikkeava tapa vääntää nämä oluet. Harmittavan harvoin on saatavilla täällä pääkaupungissa. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos sattuu saamaan. Jännästi marjaisan kuivaa juomaa, joka on yllättävän tiukkaa ruokakauppavahvuiseksi.

Mainokset

Cerveses La Gardenia La Socarrada

No niin, matsiolueksi valikoitui tosiaan tämä, kun ei oikein muutakaan kiinnostavaa espanjalaista vaihtoehtoa valtionmyymälä tarjonnut.

Matsi on eilisen hommia. Paitsi että vahvempi Espanja on futiksessa kuin oluenpanossa, näin väitän myös eilisen matsin ja oluen jälkeen.

Pullo on todella nätti ja etiketti staili. Ja olut kaunista: oranssia ja hehkeää. Jotain pientä hitua samean puoleisessa juomassa killuu, ehkäpä rosmariinia. Sillä nimittäin valecialainen on nähnyt hyväksi tämän maustaa.

Tuoksu onkin… No ööh, järkyttävä. Kai tämä paksu mausteentuoksu on rosmariinia? Paistettu liha siitä ainakin tulee mieleen. Ei houkuttele maistamaan. Mutta toki maistoin. Ensikulaus. Ei lainkaan saa kiinni: Mausteisuutta ja loppu menee happamaksi.

Selkenee kuitenkin, kun maistelee. Aika leveällä maltaalla mennään, happoja mukana kivasti. Sitten maustetta, kai rosmariinia juurikin. Humalointi kuivattaa loppua, joka kääntyy myös perin happamaksi. Saison tästä loppumausta tulee mieleen, siis sen vähän perusteella mitä saisoneita olen maistellut. Jälkimaku on niin mukavan mausteinen ja (aavistuksen sitruksisesti) hapan, että kulausten välillä pitää mielellään taukoa. Hunajaakin tässä on, mutta se taitaa tuoda enemmän täyteläisyyttä kuin makua.

Outo, mutta lopulta aika mainio tuttavuus, jonka tuoksuun en kyllä oikein tottunut. Pakko myös sanoa, että yli kuusi ja puoli euroa on tästä todella paljon tai selkeämmin sanottuna liikaa. Paitsi tietenkin jos rosmariini on se juttu.

Alkoon tilattu 400 pulloa.

Laitila Kievari Mämmi

Ai hellettä vai? Kesää ja silleen? Pöh, eihän tässä ole pääsiäisestäkään juuri ehtinyt toipua.

Joskus ehkä pari vuotta sitten ostin muistaakseni tämän ruokakauppaversiota, enkä pettynyt yhtään niin paljon kuin odotin. Joten olihan nyt pakko napata pullo Itiksen Prisman Alkon poistoalesta.

Väri on tumma, punertava ja valoa vasten ehkä yllättävänkin läpinäkyvä. Vaahto melko mitätön ja häviää pientä lasinreunaa kiertävää rengasta lukuunottamatta sekunneissa. Olin vähän epäluuloinen, sillä olut näytti makealta. Tuoksukin oli makean maltainen, jollakin epämääräisellä sivuvivahteella. Mämmikö siellä haiskahti. Ja minä kun en näissä tummissa mistään ylenmääräisestä makeudesta piittaa.

Tämän ajatuksenjuoksun maku katkaisi ensimmäiselle aidalle. Hapokkuus poreilee, ensituntuma kuivakka ja hapan, sitten mallas alkaa maistua, mutta makeaa tämä ei ole. Jälkimaussa karvautta, olisko vähän kahviakin. Aluksi miellyttävä, pitkän päälle kääntyy vähän metalliseksi.

Aika hyvää! Täyteläinen ja ryhdikäs juoma. Harmi vaan, ettei oikean mämmin mausta ole oikeastaan mitään kuvaa, eli en voi sanoa että maistuuko tämä siltä itseltään.

Minun makuni mukaista tummaa olutta, vaikka pikkutuopillisen loppua kohti tuo terävähkö metallinen jälkimaku nousi hieman enemmän esiin. Sen siitä saa, kun kirjoittaa eikä juo riittävän ripeästi.