Tagged: Lervig

Lervig Pilsner

Oljenkeltainen, kirkas, vaahtoa vähänpuoleisesti. Eipä paljon tuoksahtelekaan: mallasta, terävänpuoleisena.

Ihan kivasti lurahtaa suuhun: humalanäpäys, aika katkera kaikkiaan, ei kumminkaan ohuimmasta päästä. Aika hapokas, vähän hapankin. Raikas ja mukava. Loppua kohti jotenkin karkeutuu tympeäksi, ruohoisen öljyiseksi tai jotain. Jättää suun aika kuivaksi, mutta jälkimaussa tunkka pysyy ja tuo ikävästi mieleen salkkutolkulla myytävät punaiset ja siniset purkit.

Ok pils, jonka jälkimaku jättää toivomisen varaa. Aivan kohtuuttoman hintainen (neljä euroa pikkupullosta). Hiukka halvemmalla saa esimerkiksi mainioita Suokin Höpken Pilsiä puoli litraa. Ja vielä edullisemmin vaikka Urquellia, joka myös hakkaa tämän selvästi.

Mainokset

Dupont Biolégère ja Lervig Johnny Low

Äpäkkä humalointi kaipaa usein vastapainokseen tukevaa määrää alkoholia. Siitä huolimatta vähälläkin alkoholilla voi tehdä ihan juotavia humalapommeja. Aiemmin blogissa käytiin läpi tässä sarjassa painivat tanskalaisen Stronzon Hop Lunch sekä skotlantilaisen Brewdogin How to Disappear Completely ja Nanny State. Nyt tätä joukkoa täydennetään belgialaisella ja norjalaisella tuttavuudella.

Dupontin Biolégère on mukavasti humaloitu saison, jonka alkoholiprosentti on 3,5 eli melko korkea tähän joukkoon. Tosin pullo on vain 2,5 desilitraa, joten pullollisessa on karkeasti saman verran alkoholia kuin suuremmassa pullossa 2,5-prosenttista. Saisonin vaahto on hohtavan valkoinen ja tuoksu happaman yrttinen, hieman kuin pilsissä. Maku tuo mieleen Duvelin tai ehkä jonkun witbierin, tosin huomattavasti kevyempänä versiona.

Lervigin Johnny Low on vahvasti jenkkihumalainen ja siten samaa maata tuon aiemman kolmikon kanssa. Tosin Brewdogin oluista tätä lähimpänä on ehkä Dead Pony Club. Johnny Low on kuitenkinomissa kirjoissani tämän tyylilajin uusi ykkönen: humalointi on greippien ja havupuiden siivittämänä todella monipuolinen sortumatta kuitenkaan Hop Lunchin paksuun tunkkaisuuteen.

Koska saamme suomalaisen yrittäjän tähän sarjaan?

Jouluoluiden kunniataulu – Katso myös järkyttävä video!

No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!

Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.

Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):

1. Plevnan Siperia 9 +

2. Alesmith Yulesmith 9

3. Great Divide Hibernation Ale 9 –

4. Aecht Schlenkerla Eiche & Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas & Samuel Adams Winter Lager 8 1/2

7. Anchor Brekle’s Brown Ale 8

8. Ridgeway Criminally Bad Elf & Lervig Winter Ale 8 –

10. Kulmbacher Eisbock 7

Lassen kolmen kärki

1. Siperia

2. Hoppy Lovin’ Christmas

3. Hibernation Ale

Sammelin kolmen kärki

1. Yulesmith

2. Siperia

3. Eiche

Raadin näkemys

1. Hoppy Lovin’ Christmas 8 1/2

2. Yulesmith 8 +

3. Siperia 8

4. Kasteel Winter (Ei testattu sokkona, pisteetkin epäselvät!)

5. Lervig Winter Ale 7 1/2

6. Hibernation Ale 7 1/2

7. Samuel Adams Winter Lager & Jossain sanottiin APA (Kauniin humalan oma juoma, joka ujutettiin sokkotestiin mukaan) 7

9. Gouden Carolus Christmas 6 1/2

Jouluolutta maitokaupasta

Joulun kiinnostavimmat ja parhaat oluet löytyvät yleensä Alkon hyllyiltä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö maitokauppapuolella olisi myös hyvää yritystä. Seuraavassa koko joukko 4,7 prosenttia tai vähemmän alkoholia sisältäviä jouluoluita. Muista myös blogissa aiemmin esitellyt: Mufloni Huurupukki, Malmgård Jouluolut, Brewdog Santa Paws, Kievari Tuomas sekä Koffin, Lapparin ja Olvin jouluoluet yhdessä paketissa.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvi ja Joulu

Prykmestarin tämän talven tarjonnassa on kaksi hyvin erilaista olutta: Talvi on tumma lager ja Joulu puolestaan savuinen pils. Ensimmäinen on väriltään vaalean mahonkinen ja jälkimmäinen puhdasta kultaa. Molemmissa vaahdot jäävät melko niukiksi.

Talvi valuu suuhun hieman vetisenä, mutta pian esiin nousee kuivakan maltainen runko, joka muuttuu vähitellen yllättävän pitkään ja hunajaiseen jälkimakuun. Ei tässä mitään vikaa ole, mutta vähän tylsää.

Jos Talvi on melko tyypillinen ja yllätyksetön vuodenaikaolut, on Joulu suorastaan ainutlaatuinen tapaus. Se on raikas pils, jossa on tuhtia savuisuutta. Ja tämä erikoiselta kuulostava yhdistelmä toimii todella hyvin.

Ridgeway Bad Elf ja Greene King Rocking Rudolph

Tämä kaksikko edustaa ruokakauppojen jouluolut hyllyissä perinteistä brittipanemista.

Rudolph on näistä kahdesta väriltään tummempi. Siinä on myös sitä samaa tunkkaisuutta, joka itseäni usein tympii perinteisissä bittereissä ja tällä kertaa pääsin vihdoin jyvälle, mistä tässä on kyse. Olut on melko tiukasti katkerohumaloitu, mutta aromipuolella nousee lähinnä mallasta. Ja jostain syystä tämä yhdistelmä ei minulle oikein maistu.

Bad Elf on rapeasti ja myös aromipuolelta humaloitu ja siten omaan makuuni miellyttävämpi olut. Oljen värisen oluen maku on hedelmäinen ja pitkä. Hyvää muttei millään tavalla poikkeuksellista.

Nøgne Ø Julesnadder

Tämä olut vaahtoaa estoitta vaalean vaahdon alle hautautuu tumman kokiksen värinen olut, joka on maultaan hienostuneen kuiva ja pähkinäisen maukas. Nøgne Ø osoittaa jälleen taitonsa vääntää laatua ja monipuolisuutta matalilla prosenteilla. Jos humaltuminen ei ole jouluaterian tavoite, on tässä oiva valinta janoiselle juhlijalle.

Slottskällan Winter Eko

Winter Eko on niin sakeaa ja sameaa, että siitä tulee väistämättä mieleen ihan kotikutoinen tunnelma. Maku on kaikkea muuta kuin sakea, sillä se on heleän hedelmäinen. Häilyvä paahteisuus jää tämän raikkauden taustalle.

Kokonaisuus on jotenkin jännittävän kiero, hieman kuin toffee jogurtissa, jossa toffee kyllä maistuu, mutta jogurtin raikkaus jyrää sille ominaisen makeuden. Tämä ei varmaan hirveästi auta ymmärtämään, millaista olutta pullosta voi lasiinsa kaataan, mutta sehän on vain hyvä syy hankkia oma pullo testiin!

Lervig Juleøl

Jouluoluiden sekalaisessa joukossa tämä Lervig kulkee turvallista keskitietä: tummaa, paahteista ja maltaista olutta hyvässä tasapainossa. Vuorenvarma joskin hieman yllätyksetön valinta jokaiseen joulupöytään jo pelkästään yksinkertaisen kauniin etikettinsä ansiosta.

Kannattaako vaivautua Alkoon asti?

Maitokauppojen valikoima on parhaimmillaan monipuolinen, mutta kohokohdat jäävät vähiin. Esimerkiksi Muflonin, Lervigin, Brewdogin ja Malmgårdin oluet pesevät kotimaisten jättipanimoiden jouluoluet mennen tullen. Jos haluaa panostaa enemmän, valitsee joulupöydän yleisolueksi Julesnadderin.

Prykmestarin Joulu sen sijaan voisi olla nappivalinta esimerkiksi rasvaisen lämminsavulohen kaveriksi: voisi ainakin kuvitella, että savut leikkivät keskenään ja pilsin rapsakka humala leikkaa rasvan alta pois. Harmi vaan, että Joulu on tässä esitellyistä oluista kaikkein vaikeimmin löydettävä. Itse olen bongannut sitä vain Helsingin Stockmannilta ja sieltäkin se oli jo loppu. Eli vinkkejä kehiin, jos näette tätä vielä jossain!

Joulupöydän ruokajuomat saa siis niin sanotuista maitokaupoistakin, mutta oikeasti huikeita nautiskeluoluita joutuu hakemaan Alkosta, ulkomailta tai netistä.

Lervig Brewers Reserve La Winter Ale

Kohtahan se on pikkujouluaika? Avataanpa siis Alkon ensimmäinen lasinen paketti.

Ruskeanoranssi, rusinakiisselin värinen (Huom, kaadoin ainakin hieman hiivaa mukaan lasiin). Vaahto ei mikään paksu, häipyy äkkiä. Tuoksussa on rusinaa, mutta myös liköörimäistä viinaisuutta. Jaa jaa. Liekö tämä nyt kova vai pehmeä paketti?

Mutta kuulkaa, on hyvää! Sen verran voi ensi siemaisun perusteella sanoa. Aika tasainen ja tukeva, loppuun lämpenevä, alkoholiin hiukka maiskahtava, muttei pahasti. Pientä poltettakin. Erottaisikohan tästä jotain:

On kyllä tasainen suoritus. Pehmeä, humalointi ei jytää lujaa. Hieman makea ja vähän sitä rusinaakin, se tulee maun loppupuolella esiin paremmin, muttei mitenkään vahvasti silloinkaan. Samalla tulee se tuoksun viinaisuus, mutta onneksi aika hillittynä.

Jännä. Tuhti, mutta jotenkin rapea. Tosi mukavasti ja pitkään lämmittää lopussa. Jotenkin tätä kyllä tekee mieli kippailla aika nopeaan tahtiin. 

Hyvä lähtö Alkon valikoimaan tutustumiselle!

Lervig Galaxy IPA

Yksi Tampereen olutskenen helmiä on pohjoismaisia oluita tarjoileva gastropub Nordic. Tai ehkä on parempi myöntää heti, etten ole tehnyt mitään kattavaa vertailua, mutta jos tämä ei mahdu kärkikastiin, niin pitänee harkita muuttamista Pirkanmaalle.

Kiinnostavasta valikoimasta valikoitui lasiini norjalaisen Lervigin Galaxy IPA. Lervigin tuotteita on alkanut näkyä myös maitokauppojen hyllyillä, mutta satunnaisten kokeilujen perusteella nuo luckyjackit sun muut eivät jostain syystä ole vakuuttaneet. Ehkä on annettava niille uusi mahdollisuus, sillä Galaxy IPA osoittautui ihan kelvolliseksi olueksi.

Oluessa pitäisi olla ohran lisäksi vehnää sekä katkeroita sadan IBU:n edestä. Kumpaakaan näistä en olisi kyllä pelkän maun perusteella arvannut, mikä kertoo siitä, että panijalla on ollut malttia tasapainoiseen lopputulokseen, joka on hedelmäinen ja täyteläinen. Hyvä IPA! Hyvä Lervig!