Tagged: lager

Tölkki vastaan pullo

Olen tämän talven aikana pyrkinyt maistelemaan muutamia suosikkioluitani tölkistä ja pullosta, rinnakkain. Tölkki versus pullo -keskustelua pohdiskelin jo eilisen Dale’s Pale Ale -arvion yhteydessä, mutta nyt on aika testata, löytyykö eroja ja jos löytyy, onko syyllinen pakkaus vai jokin muu.

Ensimmänä testissä Saimaan Marsalkka Golden Ale, joka on pakkaustavasta riippumatta kevyt mutta mukavan humalainen olut. Visuaalisesti suurin ero on vaahdon määrässä, joka on selvästi suurempi tölkistä täytetyssä lasissa. Väri on identtinen. Tölkistä kaadettu olut myös tuoksuu paremmalta, humalaisemmalta.

Voisiko tämä johtua siitä, että olut valuu lasiin tölkistä niin eri tavalla kuin pullosta, että se vaikuttaa ratkaisevasti olemukseen? Kai korkeamman vaahdon nouseminen voi nostaa myös enemmän humala-aromeita nesteestä. Maussa ei ole juurikaan eroa, mutta pullosta kaadetussa oluessa on enemmän hiilihappoja jäljellä. Tämä erä menee pienellä varauksella tölkin eduksi, mutta se on selvää, että myös pullossa kyse on loistavasta oluesta.

Sierra Nevada Pale Ale ei juuri vaahtoa. Tölkistä kaadettu olut tuoksuu makeammalta, pullosta humalat erottuvat paremmin. Maku ja hiilihapot hyvin lähellä toisiaan. Hieno ja tasapainoinen olut, jota ei tunnu olevan juurikaan apua tämän dilemman ratkaisemisessa. Varmuuden vuoksi otetaan vielä toinen kierros ja vähän ronskimmat kaadot: tällä kertaa tölkkiin nousee parempi vaahto, mutta se hajoaa yllättävän nopeasti. Maussa ei eroa.

Kolmas olut ja jälleen tölkki vaahtoaa enemmän. Nyt siis vuorossa Fuller’sin London Pride. Myös tuoksu tulee tölkistä paremmin: tutusta brittibitterin maanläheisestä maltaisuudesta erottuu paremmin myös hedelmäisiä sitrusaromeja. Maussa ei tälläkään kertaa ole juurikaan eroa; tölkki ehkä hieman metallisempi ja hiilihappoisempi, pullo täyteläisempi. Ero on kuitenkin häviävän pieni.

Sitten mennään henkilökohtaiselle epämukavuusalueelle. Edessä on nimittäin pullo ja tölkki, joissa molemmissa on tuttuakin tutumpi punainen etiketti. Vaikka tässä blogissa ollaan yleensä ihmisiksi ja juodaan oluet laseista, on tämä testi aloitettava seisten tölkkiä ja pulloa huulille vieden.

Koff III ei juurikaan tuoksu, sillä onpa kyseessä sitten pullo tai tölkki ainoa erottuva tuoksu on häivähdys kananmunaista rikkiä. Ja eikun juomaan! Tölkistä suuhun kaadettu olut on huomattavasti parempaa kuin pullosta juotu. Liiallisen hiilihapon sijaan tölkistä saa irti vähän maltaisuuttakin. Toinen kierros vahvistaa havainnon, mutta on syytä korostaa, että makua on joka tapauksessa hyvin vähän.

Finaalin paikka ja oluena vakisuosikkini Brewdogin Punk IPA. Jo tuttuun tapaan tölkistä tulee hieman enemmän vaahtoa. Simcoe-humala tuoksuu molemmissa, tölkissä hieman enemmän. Makutesti ei jätä tilaa epäilykselle: tölkki on aivan valtavasti parempi. Sen olut on raikkaampaa ja monipuolisempaa, jälkimaku paljon pidempi. Pakkaus ei ehkä kuitenkaan ole se merkittävin ero näiden kahden oluen välillä. Tölkki oluen parasta ennen -päivämäärään on nimittäin aikaa viisi kertaa enemmän kuin pullon vastaavaan.

Nämä testit, kuten omat aistini, ovat varsin rajalliset. Silti kaikki pienet ero, syystä tai toisesta, osoittavat samaan suuntaan; tölkki on parempi. Tähän on ehkä kuitenkin syytä vielä joskus palata.

Mainokset

Litovel Svátecni Speciál

Tsekin näköinen ja tuoksuinen: Vaahto lähtee äkkiä, kirkasta on ja tuoksussa aika heikkona humalaa.

Maku nopea jotenkin neutraali. Katkero voimakas, aromia vähän. Voita pikku siivu. Salakavalaa makeutta. Vähän menee raudan puolelle, muuten ihan jees.

Alkuholipitoisuutensa ja helpon juotavuutensa puolesta vähän kuin kuiva oktoberfest-olut.

Suomenlinnan Panimo Thor Bock

Hyvin tummanpunaruskeaa, näkyy läpi kuitenkin. Mietoa kahvikaakaota tuoksussa. Nätti vaahto, joka jää katoksi oluelle.

Puree vähän, sitten makeutta peliin, vähän sitä suklaisuuttakin. Happoja sopivasti, kuivuu nopeasti ja jättää jälkeensä pitkän, katkeran, jopa kahvinomaisen jälkimaun.

Tuttuun tapaan Suokilta suhteellisen maltillinen tulkinta, tosin ryyditettynä perusbockia raikkaammalla humaloinnilla. Minulle maistuu mainiosti.

Evil Twin Yellow Cab Lager

Tanskalaisen Evil Twinin Evil Twin on pantu Brewdogin panimolla Skotlannissa. Vaikuttaisi siltä, että Evil Twinin (aivan kuten muutaman muunkin tanskalaisen pienpanimon) suurin vahvuus on myös sen suurin heikkous. Suureen ja vaihtelevaan tuotevalikoimaan mahtuu niin paljon tuotteita, ettei jokainen voi olla elämys.

We love NY -etiketillä varustetun oluen tuoksussa häivähdys jotain pehmeää ja jopa hedelmäistä. Maku on kuitenkin tyylikkään pilsin tapaan kliininen. Hyvä perusolut, mutta kovin intohimoinen rakkaus New Yorkia kohtaan ei tästä välity.

Jouluoluiden kunniataulu – Katso myös järkyttävä video!

No nyt on jouluolutvertailua! Ensin Lassen ja minun kouluarvosanoista laskettu keskiarvo niille Alkon jouluoluille, joita molemmat ovat maistaneet. Sitten vielä molempien listan kolmen kärki. Ja kaiken hyvän lisäksi nelihenkisen asiantuntijaraadin sokkomaistelu. Videona!

Todellakin joulu tuli ajoissa tähän blogiin. Jos joku muuten ei jaksa tuota aika pitkää, hitaasti etenevää ja surkealla koulupoikatason läpällä ryyditettyä videota katsoa, niin raadin arviot (kouluarvosanoina) löytyvät videon alapuolelta postin lopusta. Eroavat meidän listastamme aika paljon.

Kauniin humalan virallinen jouluolutranking (arvosteluasteikko 4 – 10):

1. Plevnan Siperia 9 +

2. Alesmith Yulesmith 9

3. Great Divide Hibernation Ale 9 –

4. Aecht Schlenkerla Eiche & Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas & Samuel Adams Winter Lager 8 1/2

7. Anchor Brekle’s Brown Ale 8

8. Ridgeway Criminally Bad Elf & Lervig Winter Ale 8 –

10. Kulmbacher Eisbock 7

Lassen kolmen kärki

1. Siperia

2. Hoppy Lovin’ Christmas

3. Hibernation Ale

Sammelin kolmen kärki

1. Yulesmith

2. Siperia

3. Eiche

Raadin näkemys

1. Hoppy Lovin’ Christmas 8 1/2

2. Yulesmith 8 +

3. Siperia 8

4. Kasteel Winter (Ei testattu sokkona, pisteetkin epäselvät!)

5. Lervig Winter Ale 7 1/2

6. Hibernation Ale 7 1/2

7. Samuel Adams Winter Lager & Jossain sanottiin APA (Kauniin humalan oma juoma, joka ujutettiin sokkotestiin mukaan) 7

9. Gouden Carolus Christmas 6 1/2

Kulmbacher Eisbock

Alkon jouluolutvalikoimaan vahva eisbock tietenkin sopii kuin pusku pahaa-aavistamattomaan takapuoleen (vai voiko takapuoli ylipäätään aavistaa mitään?). Mutta mistä on Kulmbacherin jääpukki tehty?

Hyvin tummasta punaruskeasta, ohuesta karkaavasta vaahdosta ja aika miedosta toffeenmakeasta tuoksusta.

Pääsee siksi pökkäämään vähän yllättäen: Lähtö on melko sähäkkä, hapokas ja vähän humalainenkin. Maku vain kovin lyhyt, tosin aika kiva: inasen suklaista mallasta, vaan ei liian makeana.

Jääpukki liukastuu kummallisen öljyiseen, jopa hieman härskiin voihin vetävään loppumakuun ja suorastaan epämiellyttävään jälkimakuun.

Vahvoille ja suoraviivaisille tummille oluille on kyllä paikkansa, mutta jälkimaun pitää olla kunnossa, kun ei näitä aivan mahdotonta kyytiä voi juoda.

Niinpä Kulmbacherin Eisbock jää lajissaan rammaksi muotopuoleksi.

Jouluolutta maitokaupasta

Joulun kiinnostavimmat ja parhaat oluet löytyvät yleensä Alkon hyllyiltä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö maitokauppapuolella olisi myös hyvää yritystä. Seuraavassa koko joukko 4,7 prosenttia tai vähemmän alkoholia sisältäviä jouluoluita. Muista myös blogissa aiemmin esitellyt: Mufloni Huurupukki, Malmgård Jouluolut, Brewdog Santa Paws, Kievari Tuomas sekä Koffin, Lapparin ja Olvin jouluoluet yhdessä paketissa.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvi ja Joulu

Prykmestarin tämän talven tarjonnassa on kaksi hyvin erilaista olutta: Talvi on tumma lager ja Joulu puolestaan savuinen pils. Ensimmäinen on väriltään vaalean mahonkinen ja jälkimmäinen puhdasta kultaa. Molemmissa vaahdot jäävät melko niukiksi.

Talvi valuu suuhun hieman vetisenä, mutta pian esiin nousee kuivakan maltainen runko, joka muuttuu vähitellen yllättävän pitkään ja hunajaiseen jälkimakuun. Ei tässä mitään vikaa ole, mutta vähän tylsää.

Jos Talvi on melko tyypillinen ja yllätyksetön vuodenaikaolut, on Joulu suorastaan ainutlaatuinen tapaus. Se on raikas pils, jossa on tuhtia savuisuutta. Ja tämä erikoiselta kuulostava yhdistelmä toimii todella hyvin.

Ridgeway Bad Elf ja Greene King Rocking Rudolph

Tämä kaksikko edustaa ruokakauppojen jouluolut hyllyissä perinteistä brittipanemista.

Rudolph on näistä kahdesta väriltään tummempi. Siinä on myös sitä samaa tunkkaisuutta, joka itseäni usein tympii perinteisissä bittereissä ja tällä kertaa pääsin vihdoin jyvälle, mistä tässä on kyse. Olut on melko tiukasti katkerohumaloitu, mutta aromipuolella nousee lähinnä mallasta. Ja jostain syystä tämä yhdistelmä ei minulle oikein maistu.

Bad Elf on rapeasti ja myös aromipuolelta humaloitu ja siten omaan makuuni miellyttävämpi olut. Oljen värisen oluen maku on hedelmäinen ja pitkä. Hyvää muttei millään tavalla poikkeuksellista.

Nøgne Ø Julesnadder

Tämä olut vaahtoaa estoitta vaalean vaahdon alle hautautuu tumman kokiksen värinen olut, joka on maultaan hienostuneen kuiva ja pähkinäisen maukas. Nøgne Ø osoittaa jälleen taitonsa vääntää laatua ja monipuolisuutta matalilla prosenteilla. Jos humaltuminen ei ole jouluaterian tavoite, on tässä oiva valinta janoiselle juhlijalle.

Slottskällan Winter Eko

Winter Eko on niin sakeaa ja sameaa, että siitä tulee väistämättä mieleen ihan kotikutoinen tunnelma. Maku on kaikkea muuta kuin sakea, sillä se on heleän hedelmäinen. Häilyvä paahteisuus jää tämän raikkauden taustalle.

Kokonaisuus on jotenkin jännittävän kiero, hieman kuin toffee jogurtissa, jossa toffee kyllä maistuu, mutta jogurtin raikkaus jyrää sille ominaisen makeuden. Tämä ei varmaan hirveästi auta ymmärtämään, millaista olutta pullosta voi lasiinsa kaataan, mutta sehän on vain hyvä syy hankkia oma pullo testiin!

Lervig Juleøl

Jouluoluiden sekalaisessa joukossa tämä Lervig kulkee turvallista keskitietä: tummaa, paahteista ja maltaista olutta hyvässä tasapainossa. Vuorenvarma joskin hieman yllätyksetön valinta jokaiseen joulupöytään jo pelkästään yksinkertaisen kauniin etikettinsä ansiosta.

Kannattaako vaivautua Alkoon asti?

Maitokauppojen valikoima on parhaimmillaan monipuolinen, mutta kohokohdat jäävät vähiin. Esimerkiksi Muflonin, Lervigin, Brewdogin ja Malmgårdin oluet pesevät kotimaisten jättipanimoiden jouluoluet mennen tullen. Jos haluaa panostaa enemmän, valitsee joulupöydän yleisolueksi Julesnadderin.

Prykmestarin Joulu sen sijaan voisi olla nappivalinta esimerkiksi rasvaisen lämminsavulohen kaveriksi: voisi ainakin kuvitella, että savut leikkivät keskenään ja pilsin rapsakka humala leikkaa rasvan alta pois. Harmi vaan, että Joulu on tässä esitellyistä oluista kaikkein vaikeimmin löydettävä. Itse olen bongannut sitä vain Helsingin Stockmannilta ja sieltäkin se oli jo loppu. Eli vinkkejä kehiin, jos näette tätä vielä jossain!

Joulupöydän ruokajuomat saa siis niin sanotuista maitokaupoistakin, mutta oikeasti huikeita nautiskeluoluita joutuu hakemaan Alkosta, ulkomailta tai netistä.