Tagged: Koff

Suomen suosituimmat jouluoluet

Siitä voi olla montaa mieltä, meneekö otsikko pahasti metsään vai osuuko se täsmälleen oikeaan. Oman kokemukseni perusteella valtaosa suomalaisista ostaa kuitenkin joulupöytäänsä sitä, mitä on marketissa eniten tarjolla, eli jotain näistä kolmesta.

Jos siis valitsee ylipäätään olutta, sillä monelle joulu on viinijuhla, mikä on sivumennen sanoen vähän hölmöä. Ainakin jos aikoo tarjota perinteisiä jouluherkkuja, joissa imelä makeus ja etikka painivat. Tuollaisessa seurassa viini kuin viini on pahassa pulassa, kun taas olut olisi helppo ja varma valinta. Tietysti viini edellä edeten voi saada aivan huikeita jouluisia yhdistelmiä, mutta suurella osalla on pöydässä kuitenkin se etikkainen rosolli silleineen, siirappinen perunalaatikko ja ylikypsä suolakinkku.

Olutta siis!

Ensimmäisessä lasissa ja kuvassa oikealla on Sinebrychoffin Jouluolut. Sen takana lymyää Olvi Jouluolut. Ja viimeisessä lasisa Lapin Kulta Luomu Jouluolut. Ulkoisesti oluet on helppo tunnistaa: Olvissa on eniten vaahtoa ja vähiten väriä. Koff on molemmilla mittareilla toisessa ääripäässä ja Lappari melko keskellä siinä välissä.

Koffin tuoksu on imelä ja metallinen, maku vetinen ja kotikaljamainen. Olvi tuoksuu paremmalta, toffeiselta ja maussakin on vähän mukavampaa, humalaista fiilistä. Lapin Kulta on aisteille paras: tuoksu on kiehtovan yrttinen ja maku paahteinen.

Sitten: pipo päähän ja syvälle. Niin että silmät peittyvät, nenäkin. Samat oluet sokkona satunnaisessa järjestyksessä ja erot kapenevat olemattomiksi. Joko pipon sisälle jääneen nenä rooli on odottamattoman suuri tai sitten edellisessä kappaleessa löydetyt erot ovat enemmän pääni kuin lasien sisältä.

Yksi asia on kuitenkin selvä: nämä eivät ole kaksisia oluita. Ovat ne nyt sentään marginaalisesti parempia kuin vastaavien oluiden perusversiot, mutta sehän ei ole kovin paljoa se.

Tämä voi olla kuorolle saarnaamista, mutta panostakaa hyvät ihmiset edes pikkaisen joulupöydän oluisiin. Alkosta saa vaikka mitä ja monesta marketistakin esimerkiksi Mufloni Huurupukkia, Malmgårdin Jouluolutta tai Brewdogin Santa Pawsia. Tehkää hyvin, pliis!

Mainokset

Koff Rock Kotiteollisuus vs. Motörhead Bastard Lager vs. Robinsons Iron Maiden Trooper

Ruokakaupoissa on tänä kesänä näkynyt ainakin kolmea erilaista rock-olutta, joten laitetaampa silmät kiinni ja rokkilitkut kolmeen lasiin. Mukana siis Kotiteollisuutta, Motörheadia sekä Iron Maidenia ja tarkoituksena on maistella nämä ”sokkona” tietämättä mitä missäkin lasissa on.

Ja kaikille rock-henkisille lukijoille pahoittelut heti alkuunsa, näiden bändien tuotanto on itselleni enemmän tai vähemmän vierasta, joten mitään hienoa musiikillista kulmaa en ole arvioihin edes yrittänyt tuoda. Nyt puhutaan vain ja ainoastaan oluesta.

Ensimmäisessä lasissa on selvästi joukon vaalein olut. Tuoksu on hieman makeahko, melko puhtaan, jopa kliinisen, pilsmäinen. Maku on miellyttävän raikas. Mutkaton, hyvä olut, joka uppoaa takuuvarmasti suuhun kuin suuhun eikä aiheuta ikäviä väristyksiä bulkki-lagereita vihaavassa oluenystävässäkään.

Toisessa lasissa on selvästi tummin olut. Tuoksukin on tummempi: tuhti ja maanläheinen. Maku on peribrittiläinen: humaloitu ja maukas bitter. Jos edellinen oli kylmän kliinistä, on tämä selvästi lämminhenkisempi olut, joka vaatii ja antaa vähän enemmän.

Kolmannessa lasissa on eniten vaahtoava olut, joka värinsä puolesta menee aika tarkasti kahden edellisen keskelle. Tuoksu on olematon ja maku epämiellyttävän muovinen. Melko surullista, jos tällaista joku oikeasti haluaa juoda, mutta ”who am I to judge” sanoisi englantilainen.

Loppujen lopuksi ei ollut kovin vaikea tunnistaa, kuka kukin tässä joukossa oli. Kliinisen tyylikäs lager oli Ruotsissa pantua Motörheadia, brittimäisin oli tietysti Briteissä pantua Iron Maiden -bitteriä ja se ontoin ja muovisin kotimaista Kotiteollisuutta.

Rock-henkisen tastingin kruununa  dokubiliteettitesti eli mitä näistä olisi paras dokata eli kaataa antaumuksella kurkusta alas. Valinta on helppo: Krönleinsin Motörhead on näistä dokattavin, se sopii keikalle tai festareille. Koffin Kotiteollisuus on aivan liian pahaa mihinkään sisäiseen käyttöön ja Robinsonsin Trooper taas sen verran raskasta, että sitä kannattaa nauttia kaikessa rauhassa pubissa tai kotisohvalla.

Rock on!