Tagged: Helsinki

Maisteluisku Black Dooriin

Kaunis humala kävi syksyn loppumetreillä tarkastamassa vuoden olutravintolaksi valitun Black Doorin Helsingin Iso-Robertinkadulla. Jo ennestään tutussa pubissa on peräti 26 hanaa ja pulloja reippaasti enemmän, mutta silti ei liene liioiteltua sanoa, että valikoimassa on keskitytty määrän sijasta laatuun. Mielenkiintoista olutta nimittäin riittää useamman pitkän ja kostean visiitin tarpeisiin.

Talvioluihin painottuneen kimaran aloitti brittiläisen Summer Winen Barista Espresso Stout, joka varsin viileässä tarjoilulämpötilassaan tuntui todella omituiselta kylmän raikkauden ja tiukan paahteisuuden yhdistelmältä. Alkoholiprosentin jäädessä alle viiteen on paahteisuus aina vähän onttoa sorttia, mutta pieni lämpeäminen paransi tätä olutta selvästi.

Seuraavana oli vuorossa amerikkalaisen Andersson Valleyn Winter Solstice, joka oli aromiensa puolesta niin lähellä perinteistä luumusoppaa kuin olut vaan voi olla. Ei taatusti jokaiseen makuun sopiva olut, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Kokeilemisen arvoinen on myös Stadin Panimon sour ale, joka on saanut nimekseen MIWtFY. Erittäin raikas ja mehukas happamuus peittää alleen korkeahkon alkoholiprosentin. Kokemukset tästä tyylistä ovat aika rajalliset, mutta tämä kasvatti mielenkiintoa happamia oluita kohtaan. Erikoisena havaintona se, että happamuuden ja hiilihappojen yhdistelmä toi vahvasti mieleen halvan mutta kuivan kuohuviinin.

Stadin Panimolta oli hanassa myös uutta Tripeliä. Trappistimeinikiä odottaneelle suulle tämä oli yllättävän kuivaa ja hapanta. Toki myös poksuvan hapokasta. Tuoksussa vahvana pöllähtäneen humalan (centennial?) aromi ei noussut maussa erityisen vahvasti, mutta katkeruutta oli etenkin jälkimaussa. Lämmetessä myös hiukka belgimakeutta. Aika jees, ehkä vähän tasapainoton.

Brewfistin X-RAY Porterin nimen takana on varmasti joku tarina, mutta oman kokemuksen perusteella se voisi hyvinkin liittyä siihen, että tästä oluesta ei mene läpi kuin röntgensäde. Niin tummaa olutta nimittäin ovat menneet Italiassa tekemään. Maku on pehmeä, pitkä ja paahteinen. Itse asiassa paahteisuus tuntui välillä ulottuvan savuisuuteen asti, mutta tähän saattoivat olla osasyyllisenä samassa pöydässä juodut Eichet.

Real alena oli tarjolla muun muassa Thornbridgen Ashford, joka olikin perin maukasta juotavaa. Hyvinkin tummanruskea olut vaahtosikin aika kivasti, tuoksua voisi sanoa raikkaaksi mutta hahmottomaksi. Maku vaikutti aluksi hillityltä sekin, mutta selkiintyi kuivakan karvaaksi, hieman kahviseksi ja pähkinäiseksi. Voisi kuvitella, että jos saataisiin tehtyä äärimmäisen tumma, mutta silti melko mieto suklaa, niin tälle se maistuisi. Aivan loistavaa.

Mainokset

Korjaamon Olutmarkkinat 2013

Tämä oli silkkaa huijausta! Viikonloppuna järjestetty Korjaamon Olutmarkkinat -tapahtuma oli valtaisa pettymys. Puitteissa ja säässä ei ollut mitään moitittavaa, mutta kaikki muu menikin sitten pieleen.

Tarjolla ollut olutvalikoima olisi ollut heikko suoritus mille tahansa baarille, mutta ainakin näennäisesti harrastajatapahtumaksi markkinoidulle tilaisuudelle se oli suorastaan hävettävän huono. Pientä lohtua tuli sentään siitä, että vähäisestä tarjonnasta suuri osa oli suomalaista.

Voi olla, että muistan väärin, mutta minulla oli sellainen mielikuva, että jossain oli myös luvattu olutta myytävän kätevissä maisteluannoksissa. Käytännössä tämä oli toteutettu paperilapulla, jossa luki, että järjestäjä suosittelee olutpullojen jakamista kavereiden kesken.

Ilmeisesti festivaaliohjelmastakin oli jäänyt jotain viime hetkellä pois, sillä se ei tuntunut vastaavan sitä, mitä oli luvattu.

Saihan sieltä sentään jotain olutta! Ainokaisekseni jäi Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA. Se oli hyvä ja kiinnostava tuttavuus. Väri ei todellakaan ole ”pale” vaan pikemminkin mahonki. Yleensä IPA on joko amerikkalaisen sitruksista tai brittiläisen tunkkaista. Tämä kuului noin niin kuin muuten jälkimmäiseen leiriin, muttei ollut lainkaan tunkkainen vaan miellyttävän raikas.

Tämä yksi olut kuitenkin riitti tästä tapahtumasta enemmän kuin hyvin. En ymmärrä, miten järjestäjät kehtasivat pyytää kymmenen euroa tästä Olutmarkkinat-nimellä. Musiikkitarjontaakin oli ja siitä olisi ehkä saattanut saada juuri ja juuri kympille vastinetta, mutta silloinhan tapahtuman nimenä olisi pitänyt olla Musiikkimarkkinat!

Bryggeri, Helsinki

Sofiankadun Bryggeri on uusin tulokas Helsingin olutravintoloiden kasvavassa joukossa. Tällä viikolla avatussa ravintolassa riittää vielä tehtävää niin palvelun kuin puitteidenkin suhteen, mutta muuten alku vaikuttaa ihan lupaavalta. Erityisen kiitoksen ansaitsee vahva painotus suomalaisiin oluisiin.

Yläkerrassa on pieni, ainakin toistaiseksi varsin kolkko baari, jonka viereen on tulossa myymälä. Alakertaan vievien portaiden vieressä on kiiltävän kuparinen panimolaitteisto, joten ravintolan luonne ei taatusti jää kenellekään epäselväksi. Ravintolasalin sisustus on kova ja kylmä, mitä takaseinän voimakkaasti valaistut vaaleansiniset verhot ennestään korostavat. Ehkä modernia mutta samalla kaikkea muuta kuin mitä oluttuvalta odottaisi.

Ruokalista on simppeli ja houkutteleva. Alkuruuat ovat hintavia (10,5-21,5 euroa), mutta pääruokaa saa sentään alle kahdellakympillä. Juomapuolella on kelvollinen ja toivottavasti kasvava valikoima kotimaisia oluita sekä perusvalikoima viinejä. Juomat on hinnoiteltu yläkanttiin, mutta siitä voi antaa plussaa, että hanaoluita saa yhden tai kahden desin maisteluannoksina.

Alkuruuat jätimme väliin, osittain aikataulun ja osittain hinnan vuoksi. Pääruuaksi valitsin maksaa (19,5 euroa) ja vaimoni kylmäsavulohella täytettyjä silakkapihvejä (17,5 euroa). Molemmat olivat ihan hyviä ja maukkaita annoksia, joskaan lohta ei silakkapihveissä ollut edes nimeksi.

Oluthommat menivät enemmän nautiskellessa kuin ajatuksen kanssa maistellessa. Panimon omista tuotteista tuli maistettua IPA, joka oli ihan hyvää joskin vähän tavanomaista, sekä Aleksanteri Brown Ale, joka oli tylsähkö, mutta toimi kuitenkin hyvin maksan kanssa ruokajuomana. Jälkiruuan kaveriksi valitsin Laitilan Imperiaali stoutin, joka oli oikein sopivaa palanpainiketta suklaakakulle.

Palvelu oli ystävällistä, joskin hieman jäykkää ja kömpelöä. Esimerkiksi juomatilauksissa kesti yllättävän pitkään eikä käyttämättömiä alkuruokaottimia kerätty missään vaiheessa pois.

Kokonaisuutena (ruuat, oluet, sisustus ja palvelu) Bryggeri oli toimiva, mutta jotenkin persoonaton.

Helsinki Beer Festival 2013: Korillinen uusia tuttavuuksia

Tätä ei ole usein luvassa. Siis tässä blogissa. Suurin osa postauksista käsittelee yhtä olutta kerrallaan, joka on kuvattu kauniisti paitsi kameralla myös sanoin. Ainakin niin kauniisti kuin osaamme. Pidätämme vapauden myös muuhun sisältöön, esimerkiksi tällaisiin pidempiin raportteihin. Kenties kerromme silloin tällöin miellyttävästä kapakasta tai oluen kylkeen sopivasta syötävästä. Kenties emme.

Joka tapauksessa tässä raportissa on lyhyesti arvioituna pyöreästi korillinen oluita, osa vallan mainioita, osa ei niinkään. Ihan kelpo juomia olivat kaikki, vaikka yksi olikin suuri pettymys…