Tagged: alkoholipolitiikka

Systembolaget eli miten monopolikin voi olla ystävä

Ovella minulle hymyillään, ojennetaan kori. Välkommen, sanotaan. Se on kuitenkin sivuseikka, sillä olen tullut Tukholman ytimeen, Regeringsgatan 44:ssä sijaitsevan Passagen-kauppakeskuksen myymälään katsomaan, miten monopolikin voi olla oluenystävän ystävä.

Ja kyllä vaan, myymälän perältä löytyy metritolkulla oluthyllyjä, jotka on jaoteltu ilmeisesti ruokasuositusten perusteella. Peräseinälle on kerätty laatikoittain ilmeisesti eniten myytäviä laatuoluita. Bulkkikura on laitettu tyylikkäästi vähän syrjemmälle, jotta laatutietoinen asiakas voi helposti säilyttää illuusion paremmasta maailmasta, jossa kaikki olut on rakkaudella pantua.

Määrä ei todellakaan korvaa laatua, mutta on aivan selvää, että mitä suurempi tuotevalikoima on, sitä enemmän siihen mahtuu kiinnostavaa maisteltavaa. Alkon vakiovalikoimassa on nettisivujen mukaan 241 olutta, mikä on vain vajaa neljännes Systembolagetin vastaavasta (1042). Painotuksissakin on kiinnostavia eroja: esimerkiksi saksalaisisten määrässä ei ole suurta eroa (A: 34 vs S: 41), kun taas amerikkalaisia on Ruotsissa tarjolla yli seitsenkertainen määrä (A: 13 vs. S: 97).

Kiintoisaa on myös se, että Systembolagetissa on huikea määrä ruotsalaisia oluita, vaikka meillä Suomessa on uskoteltu, että EU:n monopolisäädökset rajoittavat kotimaisten tuotteiden osuutta. Joko minä tai/ja joku muu on ymmärtänyt jotain väärin tai sitten ruotsalaisia koskee aivan erilainen lainsäädäntö. ”Finns i butik” -osaston 1042:sta oluesta peräti 559 on merkitty ruotsalaisiksi. Alkon vastaava tilasto on 91/241, eli Systembolagetin kotimaisuusprosenttiin on vielä matkaa yli 50 tuotteen verran.

Ja todetaan nyt vielä sekin, että suomalaisia tuotteita on Ruotsissa tarjolla viisi kertaa enemmän kuin ruotsalaisia Suomessa. Tosin kun jätetään bulkkikura pois, jää  tasan yksi olut molemmille puolille.

Omaan koriini valikoituu 19 pulloa ja kuusi tölkkiä. Enemmänkin olisin mieluusti ostanut, mutta olin jo ehtinyt varata laivan pubiin kaksi koria Punk IPA:a ja tiesin, että Helsingissä olisi matkattava julkisilla satamasta kotiin. Siispä oli tyytyminen yhteen repulliseen, jolle tuli hintaa ainoastaan noin 70 euroa. Mitähän vastaava olisi maksanut rakkaassa Alkossamme? Koska yhtäkään reppuni tuotteista ei ole saatavilla Alkosta, on spekuloitava hieman.

Seuraavassa on muutamia tuotteita, jotka löytyvät molempien monopoliliikkeiden valikoimista. Kurssina olen käyttänyt XE-sivuston tuoreinta kurssia (1,000 SEK = 0,113 EUR) ja lihavoitu vertailu on Systembolagetin hinnan erotus Alkon hintaan, eli miinusmerkkinen tarkoittaa halvempaa.

  • Anchor Liberty Ale 4,00 euroa vs. 26,30 kruunua: -1,03 euroa
  • Brakspear Triple 3,29 euroa vs. 29,50 kruunua: +0,04 euroa
  • Brewdog Hardcore IPA 4,62 euroa vs. 28,40 kruunua: -1,41 euroa
  • Brewdog Punk IPA 3,52 euroa vs. 21,20 kruunua: -1,12 euroa
  • Brooklyn EIPA 3,31 euroa vs. 23,30 kruunua: -0,68 euroa
  • Duvel 3,98 euroa vs. 25,40 kruunua: -1,11 euroa
  • Fuller’s ESB 3,99 euroa vs. 25,90 kruunua: -1,06 euroa
  • Koff Porter 2,37 euroa vs. 20,30 kruunua: -0,08 euroa (!!!)
  • Spaten München 3,40 euroa vs. 17,30 kruunua: -1,45 euroa
  • St. Eriks Pilsner 3,99 euroa vs. 16,20 kruunua: -2,16 euroa

Eli tämä kymmenen laatuoluen hintakori maksaa Alkossa 36,11 euroa ja Systembolagetissa 233,80 kruunua (26,42 euroa). Systembolaget on siis tämän rajallisen otannan perusteella noin 27 prosenttia Alkoa edullisempi paikka ostaa laatuolutta.

Eli 600 kruunun olutreppu olisi maksanut Alkossa melko tarkkaan 100 euroa. Tietysti Tukholmaan on pitkä matka, mutta sen voi taittaa halvallakin – ainakin siinä tapauksessa, ettei laske käytetylle ajalle hintaa. Ja miksi laskisi, kun matkan voi viettää pubissa tai buffetissa?

Viime viikonlopun reissu maksoi aiemmilta risteilyiltä tienattujen Club One -pisteiden jälkeen 36 euroa, josta vaimon osuus oli puolet. Siis 18 eurolla sai 30 euron säästöt! Ja jos oikein haluaa perustella itselleen tuollaisen reissun järkevyyttä, voi laskea vielä, että 99,80 euroa kahdesta Punk IPA -korista on 69 euroa vähemmän kuin vastaava määrä olisi maksanut Alkossa. (Toki laivan ravintoloihin uppoaa äkkiä tuota huomattavasti suurempikin säästö…)

Joka tapauksessa, pelkkiä olutostoksia ajatellen, Tukholma pesee Tallinnan niin valikoiman kuin hinnoittelun osalta. Tallinnalla tosin on muutamia merkittäviä etuja puolellaan: edullisemmat ravintolat ja huomattavasti lyhyemmät matkat.

Mutta miksi Ruotsissa on sitten niin halpaa, vaikka toimintaympäristö ja EU-pakotteet ovat samat kuin Suomessa? Nyt mennään vähän hataralle pohjalle, koska tuotteiden hinnoittelu ja ruotsin kieli eivät varsinaisesti ole ydinosaamisaluettani.

Tämän, vuoden 2012 lopulle päivätyn, dokumentin mukaan Systembolagetissa oluen hintakerroin on 19 prosenttia. Tämän päälle tulee joku pieni lisämaksu, jonka kuitenkin ilmeisesti ympäristöperusteinen ”pakkaukseen liittyvä korjauskerroin” kompensoi kaksinkertaisesti. Eli kun pyöristetään tuota järkevään tarkkuuteen, voidaan sanoa, että Systembolagetin oma toiminta 1,2-kertaistaa oluen hinnan.

Entäs Suomessa? Alkon oman Alkoholijuomien valikoimaanotto ja vähittäismyynti (1.1.2014) -oppaan mukaan oluen hinnoittelukerroin on 1,65. Aikamoinen ero saadaan siis aikaan jo ennen alkoholiveroa.

Suomessa oluen alkoholivero on 32,05 eurosenttiä per senttilitra etyylialkoholia. Yksinkertaisemmin tämän voi ilmaista pudottamalla sentti-sanan molemmista pois. Ruotsissa oluen veron laskenta on ilmoitettu hieman toisin: 1,78 kruunua x alkoholiprosentti x litrat. Tästä voidaan kuitenkin helposti johtaa Suomeen vertailukelpoinen kerroin: 178 kruunua per litra etyylialkoholia, joka on melko tarkalleen 20 euroa per litra. Siis kolmanneksen vähemmän kuin meillä täällä Suomessa.

Eikä kyse ole pelkästään siitä, että Ruotsi on lempeämpi alkoholin verottaja. Siellä on vain päädytty painottamaan verotusta väkevimpiin tuotteisiin, viinoissa länsinaapuri menee jopa Suomen ohi. Käydään nopeasti läpi. Ensin oluet ja viinat, Suomi aina ensin (euroa per etyylilitra):

  • Olut (2,8% tai alle) 8,00 vs. 0,00: alhaisempi Ruotsissa (100%)
  • Olut (yli 2,8%) 32,05 vs. 20,11: alhaisempi Ruotsissa (37%)
  • Viinat 45,55 vs. 57,23: alhaisempi Suomessa (20%)

Sitten viinit ja liköörit (euroa per litra valmista tuotetta):

  • Viini (8,5-15%) 3,39 vs. 2,61: alhaisempi Ruotsissa (23%)
  • Liköörit (15-22%) 6,70 vs. 5,46: alhaisempi Ruotsissa (18%)

En tiedä, onko Ruotsissa käytössä samanlaista veroalea pienpanimoille tai hintaleikkuria kalleimmille tuotteille kuin Suomessa, mutta kummankaan maan osalta tällaisia alennuksia ei ole näissä laskelmissa huomioitu, koska olen olettanut, etteivät ne koske valtaosaa tuotevalikoimista. Myös pantit ja arvonlisäverot jäävät laskelmista pois, mutta niiden vaikutus on hyvin pieni.

Monopoli ei siis välttämättä ole terveen ja laadukkaan juomakulttuurin turma, vaikka täällä Suomessa se siltä tuntuukin.

Mainokset

Alkoholipolitiikka: Miksi pitää korjata, kun se ei ole rikki?

Alkoholin kulutus ja sen haitat ovat laskussa Suomessa. Silti sosiaali- ja terveysministeriö huutaa uutta kieltolakia. Sillä tosin ei ole paljon väliä, sillä ajatus kansallisesta alkoholilainsäädännöstä on vanhentunut.

Kirjoitan nyt seuraavan STM:n näkökulmasta. Siis siitä, että alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on hyvä ja että alkoholi sinällään on aina paha. Näkökulma on tietenkin kummallinen, muttei siitä sen enempää nyt. En puutu myöskään siihen, että valtio myös ansaitsee alkoholilla ja paljon.

STM:n arviomuistiossa keskeinen kuvio on se, jossa alkoholin kulutus näyttää olevan kasvussa, kuten myös siihen liittyvät ikävät asiat eli alkoholikuolemat ja väkivaltarikokset. Ainakin jos pikaisesti vilkaisee.

Jos kuvioon olisi otettu tuoreimmat tiedot – miksi ei, sitäpä en tiedä – tilanne näyttäisi paremmalta. Tämän näkee ohessa olevista THL:n kuvaajista.

Väkivaltarikosten osalta tilanne on vielä oudompi: Niiden määrä on todellakin noussut STM:n graafissa esitetysti. Mutta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Optulan Rikostilanne 2012 -katsauksen mukaan nimenomaan humalassa tehdyt väkivaltarikokset ovat hiljalleen vähentyneet.

Joko STM on tehnyt niin huonoa työtä, ettei ole tutustunut Optulan tutkimukseen (joka löytyy Googlen avulla parilla haulla) tai sitten tämä tieto on tarkoituksellisesti häivytetty.

STM:n mietinnössä tunnutaan ajattelevan, että Suomi on saari. Alkoholin tuonti Virosta otetaan huomioon joten kuten, muttei sitä, että Suomi on osa EU:ta.

Alkoholin kulutuksen säätely verotuksella tai myyntipaikkoja vähentämällä vaikuttaa koko ajan vähemmän. Alkoholia tilataan netin kautta Suomeen hyvin vähän, mutta kasvu on nopeaa.

Suomi yrittää pitää yllä keinotekoista rajaa ”tavallisen” kaupan ja nettikaupan välillä. Virosta voi tuoda täyden autollisen Viru Valgeaa, mutta muutaman viinipullon tai olutkorin tilaaminen netin kautta pitäisikin hoitaa perin monimutkaisesti.

Oikeastaan ei tarvita muuta kuin vaikkapa saksalainen nettikauppa, jonka myynti Suomeen on niin suurta, että sen kannattaa riitatapauksessa haastaa Suomen valtio EU-tuomioistuimeen. Kaupan vapaus unionin sisällä on EU:lle ehkä pyhin asia. Miksi Suomi saisi pystytellä omia muurejaan unionin sisälle?

Kyllä oluen tilaaminen ulkomailta onnistuu nykyäänkin, tulee halvaksi ja on helppoa.

Toki suurin osuus etenkin oluesta ja viinistä ostetaan varmasti lähimmästä mahdollisesta myyntipisteestä tulevaisuudessakin. Mutta jos STM:ää kiinnostaa rajoittaa nimenomaan suurten määrien ostoa, niin kannattaisi katsoa mihin hintaan ja mitä keskiolutta myydään. STM:n muistiossa väitetään, että keskioluttölkin saa halvimmillaan 70 sentillä, mutta se on satua. Me täällä Kauniissa humalassa olemme tehneet pientä hintatutkimusta kymmenissä kaupoissa eri puolilla Suomea (pistämme tulokset julki myöhemmin) ja vakiohinta halvimmalle bulkkilagerille on noin 0,9 euroa per 0,33 litraa. Melkein aina kyseessä on Koffin punainen tai Pirkan sininen.

Vähänhän se on. Kaupat käyttävät halpisolutta sisäänheittotuotteena. Siinä myydään pienellä katteella nimenomaan määrää. Ja väittäisinpä, että sillä juuri vedetään nakit silmille.

Sisäänheittobulkin myyntiin vain on vaikea vaikuttaa yleisellä alkoholiverotuksella: Kovakin nosto prosenttiyksiköissä nostaa peruskuratölkin hintaa vain senteillä. Toki sekin tuntuu, muttei kovin paljon. Myyntiajan rajoitukset on helppo kiertää, jos osaa ennakoida. Ja suomalainenhan ennakoi nykyään jo yhtä pyhäpäivää valtavalla ostosorgasmilla.

Koska haluan olla rakentava, esitänkin yhden alkoholipoliittisen toimenpiteen, jolla väittäisin olevan paljon enemmän vaikutusta kuin STM:n sekavalla paletilla: Asetetaan oluelle vähittäislitrahinta. Se voisi olla vaikkapa neljä euroa litralta. Jos tuntuu paljolta, niin käykääpä katsomassa, paljonko kaikki muut oluet maksavat paitsi se kaikkein halvin. Halvinta suomalaista pienpanimo-olutta (ja monesti halvinta tai toiseksi halvinta puolen litran tölkissä myytävää) taitaa olla Keisarin Lager, joka maksaa noin 4,20 – 4,60 euroa litralta.

Näin oluen polkumyynti loppuisi, ostomäärät pienenisivät ja kulutus kenties ohjautuisi hieman laadukkaampiin tuotteisiin.

Vielä lopuksi: Myöskin kaikki selitys siitä, että enemmistölle olut on vain ruoka- ja seurustelujuoma tuntuu melko falskilta. Ei siinä turhaan ole alkoholia. Jo pari kolme kunnon olutta potkii. Vaikka mielelläni ajattelen, että juon olutta maun vuoksi, niin varmasti juon sitä myös alkoholin vaikutuksen vuoksi. Pienessä pöhinässä on mukavaa.

Se pöhinä tulee etanolista, joka on keskushermostoa lamaava kemikaali. Etanoli on kova aine. Siitä pitää puhua ja sen saatavutta pitää jotenkin säädellä. Miten, se on eri asia.

Totta kai päätökseteko on myös poliittista ja siihen liittyy erilaisten ideologioiden yhteensovittelua. Olisi kuitenkin kiva, ettei ideologisia perusteita ja faktaperusteita sekoitettaisi keskenään. Näin STM nyt tekee. Tahallaan tai huolimattomuuttaan.

Linkit:

STM: Arviomuistio alkoholilain uudistamistarpeesta http://bit.ly/1f1IfVO

Optula: Rikostilanne 2012 http://bit.ly/13G1rZx

THL: Alkoholijuomien kulutus 2012 http://bit.ly/14jg8A5 ja Alkoholikuolemat (Tilastokeskuksen sivulla) http://bit.ly/16cu4Ia