Systembolaget eli miten monopolikin voi olla ystävä

Ovella minulle hymyillään, ojennetaan kori. Välkommen, sanotaan. Se on kuitenkin sivuseikka, sillä olen tullut Tukholman ytimeen, Regeringsgatan 44:ssä sijaitsevan Passagen-kauppakeskuksen myymälään katsomaan, miten monopolikin voi olla oluenystävän ystävä.

Ja kyllä vaan, myymälän perältä löytyy metritolkulla oluthyllyjä, jotka on jaoteltu ilmeisesti ruokasuositusten perusteella. Peräseinälle on kerätty laatikoittain ilmeisesti eniten myytäviä laatuoluita. Bulkkikura on laitettu tyylikkäästi vähän syrjemmälle, jotta laatutietoinen asiakas voi helposti säilyttää illuusion paremmasta maailmasta, jossa kaikki olut on rakkaudella pantua.

Määrä ei todellakaan korvaa laatua, mutta on aivan selvää, että mitä suurempi tuotevalikoima on, sitä enemmän siihen mahtuu kiinnostavaa maisteltavaa. Alkon vakiovalikoimassa on nettisivujen mukaan 241 olutta, mikä on vain vajaa neljännes Systembolagetin vastaavasta (1042). Painotuksissakin on kiinnostavia eroja: esimerkiksi saksalaisisten määrässä ei ole suurta eroa (A: 34 vs S: 41), kun taas amerikkalaisia on Ruotsissa tarjolla yli seitsenkertainen määrä (A: 13 vs. S: 97).

Kiintoisaa on myös se, että Systembolagetissa on huikea määrä ruotsalaisia oluita, vaikka meillä Suomessa on uskoteltu, että EU:n monopolisäädökset rajoittavat kotimaisten tuotteiden osuutta. Joko minä tai/ja joku muu on ymmärtänyt jotain väärin tai sitten ruotsalaisia koskee aivan erilainen lainsäädäntö. ”Finns i butik” -osaston 1042:sta oluesta peräti 559 on merkitty ruotsalaisiksi. Alkon vastaava tilasto on 91/241, eli Systembolagetin kotimaisuusprosenttiin on vielä matkaa yli 50 tuotteen verran.

Ja todetaan nyt vielä sekin, että suomalaisia tuotteita on Ruotsissa tarjolla viisi kertaa enemmän kuin ruotsalaisia Suomessa. Tosin kun jätetään bulkkikura pois, jää  tasan yksi olut molemmille puolille.

Omaan koriini valikoituu 19 pulloa ja kuusi tölkkiä. Enemmänkin olisin mieluusti ostanut, mutta olin jo ehtinyt varata laivan pubiin kaksi koria Punk IPA:a ja tiesin, että Helsingissä olisi matkattava julkisilla satamasta kotiin. Siispä oli tyytyminen yhteen repulliseen, jolle tuli hintaa ainoastaan noin 70 euroa. Mitähän vastaava olisi maksanut rakkaassa Alkossamme? Koska yhtäkään reppuni tuotteista ei ole saatavilla Alkosta, on spekuloitava hieman.

Seuraavassa on muutamia tuotteita, jotka löytyvät molempien monopoliliikkeiden valikoimista. Kurssina olen käyttänyt XE-sivuston tuoreinta kurssia (1,000 SEK = 0,113 EUR) ja lihavoitu vertailu on Systembolagetin hinnan erotus Alkon hintaan, eli miinusmerkkinen tarkoittaa halvempaa.

  • Anchor Liberty Ale 4,00 euroa vs. 26,30 kruunua: -1,03 euroa
  • Brakspear Triple 3,29 euroa vs. 29,50 kruunua: +0,04 euroa
  • Brewdog Hardcore IPA 4,62 euroa vs. 28,40 kruunua: -1,41 euroa
  • Brewdog Punk IPA 3,52 euroa vs. 21,20 kruunua: -1,12 euroa
  • Brooklyn EIPA 3,31 euroa vs. 23,30 kruunua: -0,68 euroa
  • Duvel 3,98 euroa vs. 25,40 kruunua: -1,11 euroa
  • Fuller’s ESB 3,99 euroa vs. 25,90 kruunua: -1,06 euroa
  • Koff Porter 2,37 euroa vs. 20,30 kruunua: -0,08 euroa (!!!)
  • Spaten München 3,40 euroa vs. 17,30 kruunua: -1,45 euroa
  • St. Eriks Pilsner 3,99 euroa vs. 16,20 kruunua: -2,16 euroa

Eli tämä kymmenen laatuoluen hintakori maksaa Alkossa 36,11 euroa ja Systembolagetissa 233,80 kruunua (26,42 euroa). Systembolaget on siis tämän rajallisen otannan perusteella noin 27 prosenttia Alkoa edullisempi paikka ostaa laatuolutta.

Eli 600 kruunun olutreppu olisi maksanut Alkossa melko tarkkaan 100 euroa. Tietysti Tukholmaan on pitkä matka, mutta sen voi taittaa halvallakin – ainakin siinä tapauksessa, ettei laske käytetylle ajalle hintaa. Ja miksi laskisi, kun matkan voi viettää pubissa tai buffetissa?

Viime viikonlopun reissu maksoi aiemmilta risteilyiltä tienattujen Club One -pisteiden jälkeen 36 euroa, josta vaimon osuus oli puolet. Siis 18 eurolla sai 30 euron säästöt! Ja jos oikein haluaa perustella itselleen tuollaisen reissun järkevyyttä, voi laskea vielä, että 99,80 euroa kahdesta Punk IPA -korista on 69 euroa vähemmän kuin vastaava määrä olisi maksanut Alkossa. (Toki laivan ravintoloihin uppoaa äkkiä tuota huomattavasti suurempikin säästö…)

Joka tapauksessa, pelkkiä olutostoksia ajatellen, Tukholma pesee Tallinnan niin valikoiman kuin hinnoittelun osalta. Tallinnalla tosin on muutamia merkittäviä etuja puolellaan: edullisemmat ravintolat ja huomattavasti lyhyemmät matkat.

Mutta miksi Ruotsissa on sitten niin halpaa, vaikka toimintaympäristö ja EU-pakotteet ovat samat kuin Suomessa? Nyt mennään vähän hataralle pohjalle, koska tuotteiden hinnoittelu ja ruotsin kieli eivät varsinaisesti ole ydinosaamisaluettani.

Tämän, vuoden 2012 lopulle päivätyn, dokumentin mukaan Systembolagetissa oluen hintakerroin on 19 prosenttia. Tämän päälle tulee joku pieni lisämaksu, jonka kuitenkin ilmeisesti ympäristöperusteinen ”pakkaukseen liittyvä korjauskerroin” kompensoi kaksinkertaisesti. Eli kun pyöristetään tuota järkevään tarkkuuteen, voidaan sanoa, että Systembolagetin oma toiminta 1,2-kertaistaa oluen hinnan.

Entäs Suomessa? Alkon oman Alkoholijuomien valikoimaanotto ja vähittäismyynti (1.1.2014) -oppaan mukaan oluen hinnoittelukerroin on 1,65. Aikamoinen ero saadaan siis aikaan jo ennen alkoholiveroa.

Suomessa oluen alkoholivero on 32,05 eurosenttiä per senttilitra etyylialkoholia. Yksinkertaisemmin tämän voi ilmaista pudottamalla sentti-sanan molemmista pois. Ruotsissa oluen veron laskenta on ilmoitettu hieman toisin: 1,78 kruunua x alkoholiprosentti x litrat. Tästä voidaan kuitenkin helposti johtaa Suomeen vertailukelpoinen kerroin: 178 kruunua per litra etyylialkoholia, joka on melko tarkalleen 20 euroa per litra. Siis kolmanneksen vähemmän kuin meillä täällä Suomessa.

Eikä kyse ole pelkästään siitä, että Ruotsi on lempeämpi alkoholin verottaja. Siellä on vain päädytty painottamaan verotusta väkevimpiin tuotteisiin, viinoissa länsinaapuri menee jopa Suomen ohi. Käydään nopeasti läpi. Ensin oluet ja viinat, Suomi aina ensin (euroa per etyylilitra):

  • Olut (2,8% tai alle) 8,00 vs. 0,00: alhaisempi Ruotsissa (100%)
  • Olut (yli 2,8%) 32,05 vs. 20,11: alhaisempi Ruotsissa (37%)
  • Viinat 45,55 vs. 57,23: alhaisempi Suomessa (20%)

Sitten viinit ja liköörit (euroa per litra valmista tuotetta):

  • Viini (8,5-15%) 3,39 vs. 2,61: alhaisempi Ruotsissa (23%)
  • Liköörit (15-22%) 6,70 vs. 5,46: alhaisempi Ruotsissa (18%)

En tiedä, onko Ruotsissa käytössä samanlaista veroalea pienpanimoille tai hintaleikkuria kalleimmille tuotteille kuin Suomessa, mutta kummankaan maan osalta tällaisia alennuksia ei ole näissä laskelmissa huomioitu, koska olen olettanut, etteivät ne koske valtaosaa tuotevalikoimista. Myös pantit ja arvonlisäverot jäävät laskelmista pois, mutta niiden vaikutus on hyvin pieni.

Monopoli ei siis välttämättä ole terveen ja laadukkaan juomakulttuurin turma, vaikka täällä Suomessa se siltä tuntuukin.

Mainokset

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Kippis! …ja se mikä jäi sanomatta radiossa | Kaunis humala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s